Har­taus­kir­joi­tus: Apos­to­lien päivä

Kun olin toi­sel­la luo­kal­la kou­lus­sa, opet­ta­jal­la oli muka­via sanon­to­ja, jot­ka oli­vat meil­le pie­nil­le kou­lu­lai­sil­le uusia. Kun menim­me kirk­koon avus­ta­maan, hän kehot­ti lait­ta­maan ykkö­set päälle.

Lii­kun­ta­tun­nil­la uima­hal­lis­sa oli­sin halun­nut lai­na­ta hänel­tä kam­paa, mut­ta hänel­lä oli muka­naan vain vii­si­piik­ki­nen. Minul­le oli­si sekin kelvannut.

Jos oppi­laal­la oli huo­no olo, hän kysyi, onko huo­no elä­mä. Erää­nä päi­vä­nä olim­me menos­sa luon­to­ret­kel­le, jon­ne opet­ta­ja ker­toi mei­dän mat­kus­ta­van apos­to­lin kyy­dil­lä. Voit uskoa, että kyl­lä mei­tä jän­nit­ti, mil­lai­nen kyy­ti mei­tä tuli­si hake­maan. Ihme­tys oli tie­tys­ti suu­ri, kun kyy­tiä ei näky­nyt eikä kuu­lu­nut ja het­ken har­mit­ti, kun ymmär­sim­me, mil­lai­nen mat­ka oli edessä.

Ensi sun­nun­tai­na vie­täm­me kirk­ko­vuo­des­sa apos­to­lien päi­vää, jol­loin muis­tel­laan kaik­kia apos­to­le­ja eli lähet­ti­läi­tä. Ensim­mäi­sen kris­til­li­sen suku­pol­ven joh­ta­vaa ryh­mää kut­sut­tiin yhteis­ni­mel­lä apos­to­lit. Nimi­tys­tä käy­te­tään yleen­sä Jee­suk­sen ope­tus­lap­sis­ta, Paa­va­lis­ta sekä Mat­ti­aas­ta, joka valit­tiin Juu­dak­sen tilalle.

Pie­ta­ri ja Paa­va­li oli­vat apos­to­lien jou­kos­sa eris­tys­a­se­mas­sa. Pie­ta­ri ope­tus­lap­si­jou­kon nok­ka­mie­he­nä ja Paa­va­li paka­nain apos­to­li­na, kun kris­ti­nus­koa alet­tiin levit­tää kaik­kien kan­so­jen pariin. Hei­dät sur­mat­tiin peri­mä­tie­don mukaan Roo­mas­sa kei­sa­ri Neron toi­meen­pa­ne­mis­sa vai­nois­sa vuon­na 67.

Kirk­ko­tai­tees­sa näem­me Pie­ta­ril­la avai­met, kos­ka Jee­sus sanoi hänel­le: Minä olen anta­va sinul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met. Maa­lauk­sis­sa on usein myös ylö­sa­lai­sin ole­va ris­ti, kos­ka hän piti itse­ään arvot­to­ma­na kuo­le­maan samoin, kuin Her­ra ja sen vuok­si hänet ris­tiin­nau­lit­tiin pää alaspäin.

Paa­va­lia ei voi­tu ris­tiin­nau­li­ta, kos­ka hän oli Roo­man kan­sa­lai­nen. Hänet sur­mat­tiin mie­kal­la, joten hänen tun­nuk­sen­sa on maa­lauk­sis­sa miekka.

Kes­kia­jal­la vakiin­tui tapa viet­tää apos­to­lien Pie­ta­rin ja Paa­va­lin päi­vää hei­dän mart­tyy­ri­kuo­le­man­sa muistoksi.

Juh­la­py­hä­uu­dis­tuk­sen jäl­keen Pie­ta­rin ja Paa­va­lin päi­vät lak­ka­si­vat ole­mas­ta eril­li­siä pyhiä. Nii­den tee­mat siir­ret­tiin kuu­den­teen hel­lun­tain jäl­kei­seen sun­nun­tai­hin, jol­loin apos­to­lien muis­te­le­mi­sen lisäk­si rukoil­laan, että me kris­ti­tyt oli­sim­me apos­to­lien innoit­ta­mia, pelot­to­mia Kris­tuk­sen seu­raa­jia. Hän on kut­su­nut myös mei­dät osal­lis­tu­maan työhönsä.

Voim­me siis yhdes­sä rukoil­la: Tee meis­tä seu­raa­jia­si ja kut­su teh­tä­viin, jot­ka olet meil­le tar­koit­ta­nut. Varus­ta mei­dät voi­mal­la­si ja lisää uskoa, niin ettei pel­ko eikä oma heik­kou­tem­me oli­si estee­nä kuu­liai­suu­del­le. Auta mei­tä pysy­mään sinus­sa ja luot­ta­maan sii­hen, että kai­kes­sa, mitä teem­me sinua kuun­nel­len, on muka­na siunauksesi.

Miia Joki­ran­ta
vs. seu­ra­kun­ta­pas­to­ri
Kii­min­gin seurakunta