Unel­mat toteu­tu­vat Tal­vik­ki Pisi­län omas­sa kera­miik­ka­pa­jas­sa Jus­si­lan­pe­räl­lä Haukiputaalla

Talvikki Pisilä ateljeen näyttelytilassa. Keramiikkapaja valmistui entisen hevostallin tiloihin kodin yhteyteen.

Kera­miik­ka­tai­tei­li­ja Tal­vik­ki Pisi­län haa­ve yri­tyk­sen perus­ta­mi­ses­ta ja omas­ta kera­miik­ka­pa­jas­ta on toteu­tu­nut, vaik­ka­kin hie­man vii­veel­lä. Hän perus­ti 2017 oman yri­tyk­sen Crea­mixin ja kodin yhtey­teen Hau­ki­pu­taan Jus­si­lan­pe­räl­le on val­mis­tu­nut kera­miik­ka­pa­ja enti­seen hevostalliin.

Sit­ten per­heen ilta­täh­ti, nyt puo­li­tois­ta­vuo­tias kuo­pus, ilmoit­ti tulos­taan. Tal­vi­kin oli tar­koi­tus upot­taa kädet saveen toden teol­la kevät­tal­vel­la, mut­ta koro­na­ti­lan­ne sot­ki suun­ni­tel­mia. Savi­toi­mi­tuk­set vii­väs­tyi­vät ja kotei­hin siir­ty­nyt las­ten kou­lun­käyn­ti pis­ti arjen uusik­si. Ensim­mäi­nen tai­de­näyt­te­ly on Nuu­ta­jär­ven Lasi­ky­läs­sä hei­nä­kuus­sa, mikä aiheut­ti paineita.

– Mie­les­sä­ni häi­läh­ti aja­tus, sel­viän­kö noin tiu­kal­la aika­tau­lul­la, mut­ta sit­ten tar­tuin toi­meen. Oikeas­taan ajan niuk­kuus ja pai­neet ovat kas­vat­ta­neet luo­vuut­ta, hän kuvai­lee tun­nel­mia ateljeessaan.

Näyt­te­ly­työt ovat val­mis­tu­neet tai vii­meis­te­lyä vail­le. Kon­tak­ti-näyt­te­ly on Tal­vik­ki Pisi­län kera­miik­ka­veis­tos­ten ja Sir­pa Tuo­maa­lan maa­laus­ten yhteis­näyt­te­ly, kah­den tai­teen­la­jin toi­mi­va vuoropuhelu.

Pudas­jär­vel­tä kotoi­sin ole­va Tal­vik­ki Pisi­lä koki vah­vaa vetoa kera­miik­ka-alal­le ja tai­tei­siin jo nuo­re­na, oli­han hän kas­va­nut isän­sä maa­lauk­sien, puu­veis­tos­ten ja äitin­sä kera­miik­ka­töi­den sekä edes­men­neen mum­mon­sa maa­laus­tai­teen ympäröimänä.

Hän tai­pui kui­ten­kin neu­voi­hin “lukea jokin jär­ke­vä ammat­ti “ ja hakeu­tui mie­len­ter­vey­sa­lan kou­lu­tuk­seen. Myö­hem­min tiet vei­vät Limin­gan tai­de­kou­luun ja Lybec­ke­rin tai­de­teol­li­seen, mis­tä hän val­mis­tui kalus­te- ja sisustusmuotoilijaksi.

Oman tai­teen teke­mi­sen ja suun­nit­te­lun ohel­la hän on pitä­nyt kera­miik­ka­kurs­se­ja. Unel­ma omas­ta yri­tyk­ses­tä ja atel­jees­ta toteu­tui per­heen muu­tet­tua vii­ti­sen vuot­ta sit­ten Hau­ki­pu­taal­le ja ryh­dyt­tyä kun­nos­ta­maan taloa. Enti­ses­tä hevos­tal­lis­ta teh­tiin oival­li­nen kera­miik­ka­pa­ja, jos­sa on näyt­te­ly- ja työ­ti­lan ohel­la pie­ni toi­mis­to­ti­la ylisillä.

 

Aihei­ta luon­nos­ta ja maailmalta

Pisi­lät ovat asu­neet muu­ta­mia vuo­sia Kii­nas­sa Mat­ti-puo­li­son työs­ken­nel­les­sä Nokial­la. Aiem­min he ovat asu­neet myös pari vuot­ta Kaliforniassa.

– Näil­lä koke­muk­sil­la, kuten myös opis­ke­lua­jan har­joit­te­lul­la­ni Hol­lan­nis­sa, on vai­ku­tus­ta töi­hi­ni. Eni­ten kieh­too Kii­na, vaik­ka läh­din sin­ne skep­ti­sin aja­tuk­sin. Kii­nan yhteis­kun­ta on moder­ni, mut­ta samal­la niin alku­kan­tai­nen. Pää­sin tutus­tu­maan siel­lä maan upe­aan tai­de­kult­tuu­riin ja ammen­ta­maan vaikutteita.

Yhtä lail­la ehty­mät­tö­miä ideoi­ta antaa Suo­men luon­to ja Lap­pi. Idean läh­tö­koh­ta­na voi olla kas­vi tai sen osa tai vaik­ka­pa puun pinta.

Tal­vik­ki ker­too, että kun jos­sain vai­hees­sa aika­tau­lut tun­tui­vat lii­an kireil­tä, lukon tai­teen teke­mi­seen aukai­si häm­mäs­tyt­tä­väl­lä taval­la Inga-tyt­tä­ren kans­sa yhdes­sä tut­kit­tu sie­ni­kir­ja ja suu­ren­net­tu kuva mik­ro­ko­koi­ses­ta, orans­sis­ta ripsisienestä.

– Tämä kera­miik­ka­pa­ja on minul­le myös oma rau­hoit­tu­mi­sen paik­ka, jon­ne voin tul­la vain het­kek­si istah­ta­maan ja selai­le­maan leh­tiä tai kir­jo­ja. Jos­kus kuu­luu rapi­naa, ja joku lap­sis­ta hip­sii tän­ne, nau­rah­taa kah­dek­san lap­sen äiti ja keramiikkataiteilija.

Savea Tal­vik­ki veis­tää käsil­lään, min­kä vuok­si jokai­nen esi­ne on uniik­ki. Hänen tyy­lin­sä on rou­hean roh­kea ja konstailematon.

Apu­vä­li­nei­nä saven muo­toi­lus­sa ovat sil­muk­ka­rau­ta, veit­si tai pais­tin­las­ta, mut­ta par­haan suun­nan muo­doil­le anta­vat omat kädet. Drei­jaa hän käyt­tää enää hyvin har­voin. Drei­ja­tun tai muo­til­la teh­ty­jen esi­nei­den muo­to on siloi­tel­tu, kuten teol­li­ses­ti sar­ja­tuo­te­tuis­sa esi­neis­sä tapaa olla.

Tai­de-esi­nei­den ohel­la hän suun­nit­te­lee ja val­mis­taa käyt­tö­ke­ra­miik­kaa kuten ruo­kai­lu- ja tar­joi­luas­tioi­ta ja kuk­ka-astioi­ta. Monet arkai­le­vat käyt­tää savias­tioi­ta, mut­ta ne ovat hyvin kes­tä­viä. Kun savias­tia on kui­vu­nut, se pol­te­taan 900-astei­ses­sa uunis­sa. Vii­mek­si teh­tä­vä lasi­tus­polt­to tekee astias­ta vedenkestävän.

– Käyt­tö­as­tian pitää myös näyt­tää ja tun­tua hyväl­tä kädessä.

Halut­taes­sa eri­lai­sia väre­jä ja sävy­jä tai muu­ta spe­si­aa­lia ilmet­tä kera­miik­kae­si­nei­siin saa­daan savus­tuk­sel­la. Väriai­nei­na ovat luon­non­ma­te­ri­aa­lit, kas­vit kuten hei­nät ja avo­ka­don sie­me­net tai sahan­pu­ru. Ras­va­ton­ta mai­toa käyt­tä­mäl­lä saa­daan sävy­jä rus­keas­ta mustaan.

Kir­kol­li­set aiheet ovat tai­tei­li­jan sydän­tä lähel­lä, nii­tä ovat rip­pi­ris­tit, kas­te­mal­jat sekä tuh­ka­uur­nat. Yksi­löl­li­set koris­teet hau­doil­le ovat myös tänä päi­vä­nä haluttuja.

– Toi­vee­na minul­la on voi­da pys­tyt­tää näyt­te­ly näis­tä esi­neis­tä johon­kin kir­kol­li­seen ympä­ris­töön, suun­nit­te­lee Talvikki.

Saves­ta muo­tou­tuu myös elä­mää kuvaa­via elä­män­kaa­ri­teok­sia. Esi­nee­seen voi upot­taa valo­ku­van tai jota­kin hen­ki­lö­koh­tais­ta, sor­men­jäl­jet tai aja­tuk­sia teks­tin muodossa.

Hyvin uniik­ke­ja ovat myös keraa­mi­set lavu­aa­rit, joi­ta val­mis­tuu tilaus­työ­nä toi­vei­den ja mit­to­jen mukaan.

Yksi­löl­li­nen keraa­mi­nen lavu­aa­ri on esillŠä nŠäytteytilassa.

Kuvan lam­put ovat val­mis­tu­mas­sa taidenŠyttelyyn Nuutajärvelle.

Vii­me aikoi­na hän on innos­tu­nut valai­si­mis­ta. Kak­si valai­sin­ta on läh­dös­sä myös Nuu­ta­jär­ven näyt­te­lyyn. Pyö­reät lam­pun­ku­vut löy­tyi­vät kier­rä­tyk­ses­tä ja jalus­tat muo­tou­tui­vat savesta.

– Rakas­tan valoa!

Oman yri­tyk­sen perus­ta­mi­nen oli Tal­vi­kil­le mie­len­kiin­toi­nen, iso ja haas­ta­va­kin pro­jek­ti. Hyviä käy­tän­nön neu­vo­ja on anta­nut yri­tys­kum­mi Jor­ma Keto­la. Vink­ke­jä hän on saa­nut myös iiläi­sel­tä kuvan­veis­tä­jäl­tä San­na Koi­vis­tol­ta. Suu­ri innoit­ta­ja ja kan­nus­ta­ja on oman per­heen lisäk­si myös suvun pii­ris­sä ole­va yli 90-vuo­tias tai­tei­li­ja­pro­fes­so­ri Rai­mo Met­sän­hei­mo.

– Vai­kein­ta minul­le kuten var­mas­ti monel­le muul­le­kin tai­tei­li­jal­le on omien töi­den markkinointi.

Uute­na kana­va­na tai­tee­seen­kin on tul­lut verk­ko­kaup­pa, ja Crea­mixil­la­kin on omat verk­ko­si­vut, jot­ka ovat puo­li­son käden­jäl­keä. Netin kaut­ta voi esi­tel­lä teok­si­aan ja pal­ve­lui­taan, ja asiak­kaan on sitä kaut­ta help­po tutus­tua tyy­liin, mut­ta monet halua­vat sil­ti näh­dä tuot­teen omis­sa käsis­sä ennen hankintaa.

Atel­jeen­sa ovia hän pitää avoin­na sovit­taes­sa. Suun­ni­tel­mis­sa on myös jat­kaa kera­miik­ka­kurs­se­ja. Las­ten kurs­sit ovat olleet suo­sit­tu­ja, ja mikä sen luo­vem­paa kuin lap­si, joka muo­vaa saves­ta omaa tai­de­teos­taan. Syn­ty­nyt on upei­ta töitä.

– Kun­pa jonain päi­vä­nä pon­nah­tai­sin töil­lä­ni ulko­mail­le­kin, haa­vei­lee Talvikki.

Kera­miik­ka-astiat saa­vat vai­kut­tei­ta Suo­men luon­nos­ta ja maailmalta.