Mikä on kunnan tärkein tehtävä? Säästöjen vai palvelujen tuottaminen? Tuollaista kysymystä on varmaan moni kuntapäättäjä joutunut pohtimaan kuluvan vaalikauden aikana. Kuntatalous tuntuu olevan pahassa jamassa – jälleen kerran. Kassa vaikuttaa olevan tyhjänä paitsi pienemmillä, muuttotappiosta kärsivillä kunnilla, myös isommilla kaupungeilla. Ainoa porskuttaja näyttää olevan Helsinki.
Rantapohjassa on nyt parissa numerossa julkaistu vuoden 2021 kuntavaaleja käsittelevät ensimmäiset jutut. Puolueet ovat jo valmistautumassa kevään 2021 vaaleihin. Ehdokashankinta on käynnissä. Puolueilla ovat vaaliohjelmatkin ainakin luonnoksen tasolla.
Vastuulliset kuntatoimijat ovat valmiita puhumaan kuntiensa taloustilanteesta ja siitä, kuinka sitä voitaisiin korjata. Ja tottahan investointejakin on tehtävä tulevaisuuden rakentamiseksi.
Oikeastaan kuntatalouden perkaus tulisi jälleen aloittaa tarkastelemalla sitä, mitkä kaikki velvoitteet kuuluvat kunnille. Muutama vuosi sitten niitä oli reilusti yli 500. Aina kun valtakunnan tasolla on päätetty uusista velvoitteista ja hyvän jakamisesta, on katse kääntynyt helposti kuntien suuntaan. Monesti on käynyt niin, että toinen käsi on lisännyt velvoitteita ja toinen käsi on leikannut valtionosuuksia. Valtio itse on hävinnyt alueilta palveluntuottajana jokseenkin tyystin. Jopa valtion verotusuudistus on hankaloittanut kuntien elämää.
Niiden, joille sana kuntavaalit herättää välittömän haukotusreaktion, kannattaa muistaa että juuri kunnissa tehdään eniten suomalaisten arkipäivää koskevia päätöksiä. Ei ole samantekevää, kuka niitä tekee.