Ensi sunnuntain äitienpäivä tuo esiin monella tavalla koronarajoitusten kurjimmat puolet. Lapset, lapsenlapset tai lapsenlapsenlapset eivät mahdollisesti pääsekään tervehtimään äitiään tai mummiaan rajoitusten takia. Äiti tai mummi kuuluu mahdollisesti yli 70-vuotiaiden riskiryhmään. Hänen olisi vältettävä kontakteja muiden ihmisten kanssa. Ehkä hän on vuoteenomana hoitokodissa, jonne ei ole näinä aikoina asiaa.
Koronaeristykselle on ymmärrettävät perusteet. Vanhempaa väestöä halutaan suojella koronasairastumiselta, mutta juuri perhejuhlien aikaan sosiaalinen eristäminen tuntuu väärältä. Ei ole ihme, että osa yli seitsemänkymppisistä on ollut jopa valmiita uhmaamaan suosituksia ja määräyksiä.
Ihminen on vuoden vaikka aidanseipäänä, on retosteleva suomalainen sanonta. Siitäkin kannattaa huomata tuo rajattu aika, jonka jälkeen ikävästä puuhasta pääsee vapautumaan. Nyt ikäihmisten eristämiselle ei tunnu löytyvän takarajaa, ja hankalaa on sekin, että siitä ei voi varsinaisesti syyttää ketään – paitsi virusta. Kun eristämisen päättymisen päivää ei voida määritellä, tekee se tilanteen varmasti vielä raskaammaksi eristyksissä oleville ja heidän läheisilleen.
Jos äitienpäivähalauksia ei voida antaa eikä kakkua nauttia yhdessä, voi toki yrittää tavoitella äitienpäivätunnelmaa perinteisellä puhelinsoitolla tai näköpuhelulla, vaikka ne eivät vastaakaan varsinaista tapaamista.
Muitakin kontaktikeinoja on. Tohtisiko äiti, isoäiti tai isoisoäiti tulla tervehtimään turvaetäisyyden rajoissa ja kokoontumisrajoitteita noudattaen jälkikasvuaan ulkosalle. Luultavasti viranomaiset eivät sitä suosittele, mutta ne oikeat omaiset ehkä haluavat.