Istun kirjoittamassa tätä kolumnia kotona vappupäivän aamuna. Ulkona kevät pinnistelee eteenpäin, vaikka takapihan metsänreunassa on vielä lunta paksulti. Aamun lehteä postilaatikosta hakiessani kuului kuovin huuto ja lintujen ruokintapaikalta pyrähti lentoon peipposten parvi. Positiiviseen tunnelmaan on siis luonnon puolesta kaikki ainekset.
Kuitenkin mieltä painaa huoli siitä, miten selviydymme alkavan kesän ja syksynkin, jopa ensi vuodenkin haasteista. Yritän välttää sanaa korona, mutta tässähän se jo lipsahti tekstiin. Viruksesta on kirjoitettu ja puhuttu niin paljon, että uskon kaikkien tietävän ja tiedostavan tilanteen, jossa olemme, joten ei siitä enempää. Ilahduttavaa oli lukea aamun lehdestä, että ihmiset ovat alkaneet entistä enemmän lukea sanomalehtiä ja kuunnella radiota – ja radiosta nimenomaan ylen kanavia. Tarvitsemme oikeaa tietoa epidemian etenemisestä ja epidemiaan varautumisesta. Suomessa lehdistön vapaus ja toisaalta yleisradion yhteiskunnallinen asema ovat näyttäneet voimansa kriisin keskellä. Toisin on eräissä toisissa valtioissa.
Kunnan talouden – samoin kuin monen valtionkin talouden – koronakriisi panee sekaisin. Tuntuu, että kaikki velkaantuvat; mutta mielenkiintoinen kysymys on se, kenelle kaikki velkaantuvat. Yleensähän velka otetaan joltakin toiselta. Nyt tuntuu maailmassa raha riittävän kaikkeen. Toisin oli vielä vuosi sitten, kun ilmastonmuutoksesta olisi pitänyt päättää kansainvälisellä tasolla. Ilmaston lämpeneminen olisi saatavissa kuriin todellisuudessa vain murto-osalla siitä rahasta, jolla nyt torjutaan koronakriisiä. Toisaalta tämä antaa toivoa: jos ilmastonmuutos halutaan pysäyttää, se on ihmiskunnalle mahdollista. Toivon vain, että siihen ei mentäisi koronan kaltaisen kriisin kautta.
Positiivisia seurauksia koronakriisistä kuitenkin on. Se panee meidät miettimään, onko meidän talousjärjestelmämme lopultakaan paras mahdollinen. Se panee meidät suhteuttamaan asioita uudella tavalla: globaalisti, eli se on konkreettisesti osoittanut, että maapallomme on loppujen lopuksi pieni. Se panee meidät miettimään myös kunnan tasolla sitä, onko strategiamme ajan tasalla. Onko meillä kuntastrategiassa mietitty ja varauduttu siihen vaihtoehtoon, että alamme mahdollisesti jossain vaiheessa elää supistuvan talouden maailmassa? Onko jatkuvan kasvun tavoittelu sittenkään oikea pohja yhteiskunnan selviytymisstrategialle? Ainakin pitäisi vakavasti pohtia sitä, mistä mahdollinen kasvu on saatavissa.
Edessämme on paljon kysymyksiä, joihin ei ole vielä vastauksia. Positiivista kuitenkin on, että näitä kysymyksiä on alettu pohtia – toivottavasti.
Ei tästä kovin positiivinen kolumni tullut, vaikka sellaisen ajattelin aluksi kirjoittaa. Vappujuhlaa ei Iinkään torilla tänä vuonna nähty, puheita pidetiin verkossa, mutta ei se ole sama asia kuin suora puhe ihmisjoukoille. Ja kovasti olen huolissani niistä, joilla ei ole mahdollisuutta tai osaamista päästä mukaan. Nettimaailman informaatiotulvassa on niin helppo eksyä hörhöilijöiden kelkkaan.
Ajatukseni ovat kaikkien niiden työtä tekevien, niin palkansaajien kuin yrittäjien, lomautettujen, työttömien kuin tulevaisuuttaan varten opiskelevien puolella, jotka ovat työllään rakentanet ja rakentavat yhteiskuntaamme entistä paremmaksi ja jotka nyt kärsivät epidemian seurauksista. Erityisesti heille, mutta myös kaikille ihmisille toivotan näin jälkikäteen hyvää vappua ja jaksamista.
Mustarastaspariskunta on ruokaillut pihallamme jo monen päivänä, laulua ei vielä ole kuulunut, mutta kohta se alkaa kuulua iltaisin läheisen kuusikon latvuksista.
Teijo Liedes
Iin kunnanvaltuuston puheenjohtaja
Vasemmistoliitto