Kädet rohtuneina saippuapesuista ja käsidesistä, mieli heittää kuperkeikkaa toivon ja epätoivon välillä tänä erikoisena koronakeväänä. Positiivisia signaaleja antavat kuitenkin aikeet rajoitusten asteittaisesta purkamisesta, joilla ryhdytään ottamaan askelmerkkejä kohti normaalia.
Ministeri Li Anderssonin väläytti vappupuheessaan elvytyssatasen jakamisesta kaikille kansalaisille palveluiden käyttämiseen sitten kun tämä tilanne eräänä kauniina päivänä hellittää. Moni on saattanut jo mielessään alkaa maalailla, mihin tämän satkun käyttäisi. Vai onko suurin huoli siitä, kuinka suuren laskun tämä kriisi kaikille meille loppupeleissä jättää. Nyt kuitenkin lienee päällimmäisenä tavoitteena terveenä pysyminen ja sellaiset päätökset, jotka turvaavat rahan sijasta ensiksi hengen.
Toivonkipinät auttavat jaksamaan korona-arjessa. Kuten ajatus, että tämä rulianssi päättyy aikanaan. Yksi oljenkorsi oli singaporelaistutkijoiden laatima ennuste koronaepidemian väistymisestä eri maissa (IS 1.5.). Mallinnuksen mukaan epidemia olisi selätetty Suomessa 26.8. ja monissa Euroopan maissa jopa hieman aiemmin, mutta Ruotsissa vasta lokakuun lopussa.
Monet suomalaisasiantuntijatkin pitävät ennustetta liian positiivisena ja huonompaan skenaarioon varaudutaan. Realistisempana pidetään Minnesotan yliopiston raporttia (HS 3.5.), jossa koronaepidemian arvioidaan jatkuvan aaltoilevana kaksi vuotta.
Hankalilta tuntuvat iäkkäämmän väestön koronasulkeiset, jotka nekin on tietenkin asetettu itse kunkin omaksi parhaaksi. Mikä henkinen loppulasku tästä seuraa, on vielä arvoitus.
Selvää on, että olemme menossa kohti erilaista etäkesää. Monet totutut tekemiset eivät toteudu, mutta jos päästää mielikuvituksen valloilleen, paljon on mahdollista tehdä. Kesä tulee yhtä varmasti kuin ennenkin ja se koskettaa läheltä.
auli.haapala(at)rantapohja.fi