Jäi­den­läh­dön ajan­koh­taa arva­taan innol­la Haukiputaalla

Var­ma kevään merk­ki on Kii­min­ki­joen jääl­le sil­lan kupee­seen Nie­me­län­tör­män suvan­toon ilmes­ty­vä lip­pu­poi­ju. Mer­kin liik­ku­mi­nen Kii­min­ki­joen ylit­tä­vän sil­lan ylä­juok­sun puo­lei­sen kai­teen koh­dal­le on merk­ki jäi­den­läh­dös­tä. Hau­ki­pu­taan Mies­kuo­ro on jär­jes­tä­nyt jäi­den­läh­tö­ar­vaus­ta 1980-luvun alus­ta lähtien. 

– Muu­ta­ma­na alku­vuo­te­na jääl­lä oli tyn­ny­ri ja jos­kus jopa ovi­kin. Pit­kän aikaa olem­me käyt­tä­neet tätä nykyis­tä lip­pua, joka on ympä­ris­tön kan­nal­ta parem­pi ja yleen­sä se löy­tyy joki­suul­ta jäi­den­läh­dön jäl­keen, ker­too Mat­ti Teräs.

Jäi­den­läh­dön h‑hetken lähes­ty­mi­nen pitää mies­kuo­ro­lai­set liik­keel­lä ja valp­pai­na, sil­lä sil­loin Nie­me­län­tör­män ran­ta­pen­ke­reel­lä var­tioi­daan lipun liik­kei­tä jääl­lä yötä­päi­vää 1–4 tun­nin vartiovuoroissa.

Vii­me kevää­nä jäät läh­ti­vät liik­keel­le jo aikai­sin 23.4. eli juu­ri tänään Ran­ta­poh­jan ilmestymispäivänä.

– Tuli kii­re, olin ran­ta­tör­mäl­lä ja sii­tä piti äkkiä men­nä Kii­min­ki­joen sil­lal­le kat­so­maan mihin kel­lon­lyö­mään lip­pu on sil­lan koh­dal­la, muis­te­lee Mat­ti Teräs.

Pää­sään­töi­ses­ti jäi­den­läh­tö joes­ta ajoit­tuu vapun tie­noil­le. Teräk­sen pitä­mien tilas­to­jen mukaan vuo­si­na 1992 ja 2015 jäät läh­ti­vät jo 19.4. Vuon­na 1997 jäi­den­läh­tö tapah­tui myö­hään, vas­ta 13.5. Myös vuon­na 2017 jäät meni­vät myös var­sin myö­hään 7.5.

Mones­ti on käy­nyt niin­kin, että jäät näyt­tä­vät ole­van lii­ke­kan­nal­la, mut­ta pas­sis­sa on oltu usei­ta päi­viä tai yli viik­ko. Ylei­sem­min jäät läh­te­vät kun ylä­juok­sul­ta puk­kaa jää­laut­to­ja, jos­kus taas jäät sula­vat mil­tei paikoilleen.

Tämän kevään jäi­den­läh­tö­ar­vausai­ka päät­tyi pää­siäi­sen jäl­keen. Arvauk­sen hin­ta oli kak­si euroa. Arvauk­sia lis­taan mah­tuu 1200 kap­pa­let­ta, mut­ta tänä vuon­na nii­tä oli 908, sil­lä arpa­lis­to­ja ei voi­nut koro­na­ti­lan­teen takia kier­rät­tää enti­seen mal­liin. Arvauk­sen saat­toi jät­tää myös puhelimitse.

– Jään­läh­tö­ar­vaus on meil­le sel­lai­nen pit­kä perin­ne, jota halu­taan vaa­lia. Saam­me täs­tä pie­nen lisän mies­kuo­ron tuloi­hin. Oikein tai lähim­pään arvan­neil­le on luvas­sa pal­kin­to­ja. Kos­ka kysees­sä on arpa­jai­set, tar­vi­taan lupa polii­sil­ta ja tar­kat lis­tat tulok­si­neen myös tar­kis­te­taan, ker­too Mat­ti Teräs.

Tul­va­ti­lan­ne on Hau­ki­pu­taal­la ollut pit­kään var­sin rau­hal­li­nen. Muis­tis­sa on paho­ja­kin tul­via. Tul­va­ris­ke­jä on ehkäis­ty jäi­tä räjäyt­tä­mäl­lä joki­suul­ta ja jään­sa­hauk­sel­la, jot­ta ylä­juok­sul­ta tule­va vesi pää­si­si vir­taa­maan mereen.

Mat­ti Teräs muis­taa työs­ken­nel­les­sään Hau­ki­pu­taan Säh­kö­osuus­kun­nal­la kuin­ka 80-luvun lopul­la tul­va aiheut­ti ongel­mia säh­kön­ja­ke­luun­kin kun jäät nousi­vat ylä­juok­sul­la Jämsänsuvannossa.

Sii­ka­saa­res­sa koet­tiin noin 50 vuot­ta sit­ten vai­kei­ta tul­via. Vesi nousi taloi­hin ja teil­lä ja pihoil­la sou­del­tiin veneil­lä. Kaut­ta aiko­jen jäi­den­läh­tö on kieh­to­nut ihmi­siä, mut­ta aiheut­ta­nut myös vaaranpaikkoja.

Lap­suu­des­saan lähel­lä Kii­min­ki­jo­kea asu­nut sii­ka­saa­re­lai­nen muis­te­lee vuo­si­kym­men­ten takai­sia aikoja:

– Keväi­sin kave­rei­den kans­sa seu­rat­tiin jän­ni­tyk­sel­lä jäi­den läh­töä. Uhka­roh­keas­ti hypit­tiin jää­lau­toil­la ja aina kun vesi alkoi nous­ta, juos­tiin pakoon. Haus­kaa, jän­nää ja välil­lä vaa­ral­lis­ta­kin se aina­kin meil­le lap­sil­le oli. Asian vaka­vuus val­ke­ni minul­le vii­meis­tään sinä vuon­na, kun vesi ryöp­py­si koti­ta­lom­me lat­tial­le. Vene­kul­je­tuk­sel­la men­tiin naa­pu­riin yök­si. Vesi tuli aina­kin kah­te­na kevää­nä pihal­le ja yhden ker­ran kodin sisäl­le, hän muistelee.