Elo­ku­va: Aika jon­ka sain on hevo­sur­hei­lun maa­il­maan sijoit­tu­va vil­pi­tön selviytymistarina

Syys­kuus­sa 2004 este­rat­sas­ta­ja Jaa­na Kivi­mäen elä­mä muut­tui, kun hevos­kul­je­tusau­ton las­taus­sil­lan romah­ta­mi­nen vei lupaa­van este­rat­sas­ta­jan lop­puiäk­seen pyö­rä­tuo­liin. Vaik­ka jär­ky­tys oli aluk­si suu­ri, ei kah­den pie­nen lap­sen äiti halun­nut antaa perik­si. Kivi­mä­ki tais­te­li tien­sä takai­sin hevo­sen sel­kään ja aina Suo­men para­lym­piae­dus­ta­jak­si asti.

Nyt Kivi­mäen tari­nas­ta on val­mis­tu­nut elo­ku­va. Tuuk­ka Temo­sen ohjaa­ma Aika jon­ka sain kuvaa Jaa­na Kivi­mäen elä­män dra­maat­ti­sim­pia vaih­tei­ta, jota var­jos­ti­vat onnet­to­muu­den lisäk­si myös men­nei­syy­den haa­mut ja väki­val­tai­nen pari­suh­de. Elo­ku­va on raju sel­viy­ty­mis­ta­ri­na, jon­ka yti­mes­sä on elä­män­myön­tei­nen viesti.

Tuuk­ka Temo­nen on suo­ma­lai­sen elo­ku­van outo­lin­tu. Perin­tei­sen stu­dio­jär­jes­tel­män ulko­puo­lel­la ope­roi­va enti­nen Apu­lan­ta-yhtyeen basis­ti on onnis­tu­nut saa­vut­ta­maan täs­sä maas­sa jotain, johon ovat aiem­min pys­ty­neet vain Spe­de Pas­a­sen, Timo Koi­vusa­lon ja Aki Kau­ris­mäen kal­tai­set hah­mot. Oman tuo­tan­to­yh­tiön­sä kaut­ta elo­ku­via teke­vä Temo­nen on saa­nut teat­te­ri­le­vi­tyk­seen jo kol­man­nen pit­kän elo­ku­van­sa, mikä on kun­nioi­tet­ta­va saavutus.

Itseop­pi­nut elo­ku­vaoh­jaa­ja on tart­tu­nut itsel­leen lähei­seen aihee­seen. Yhdes­sä vai­mon­sa kans­sa rat­sas­tus­kou­lu­yri­tys­tä pyö­rit­tä­vä Temo­nen tun­tee hevos­pii­rit ja Jaa­na Kivi­mäen tari­nas­sa on sel­keäs­ti hänel­le oma­koh­tais­ta tun­ne­la­taus­ta. Elo­ku­va on myös ollut Temo­sen per­heen yhtei­nen pro­jek­ti: vai­mo Olga (mm. Sala­tut Elä­mät) näyt­te­lee elo­ku­van pää­osaa ja toi­mi elo­ku­van toi­se­na tuot­ta­ja­na ja käsi­kir­joit­ta­ja­na. Myös paris­kun­nan lap­sil­la on elo­ku­vas­sa tär­keä rooli.

Vaik­ka Aika jon­ka sain ei bud­jet­tin­sa ja rahoi­tuk­sen­sa puo­les­ta mikään indie-elo­ku­va ole­kaan, poik­kea­vat läh­tö­koh­dat näky­vät sil­ti lop­pu­tu­lok­ses­sa. Elo­ku­va on täyn­nä sel­lai­sia pie­niä puut­teel­li­suuk­sia, joi­hin perin­tei­sis­sä koti­mai­sis­sa val­ko­kan­ga­se­lo­ku­vis­sa ei olla totut­tu. Vaik­ka elo­ku­va on pää­osin mal­li­kel­pois­ta työ­tä, syö­vät eri­tyi­ses­ti ääni­suun­nit­te­lun ja leik­kauk­sen ongel­mat kat­so­mis­ko­ke­mus­ta. Elo­ku­vas­ta oli­si hel­pos­ti saa­nut var­tin pois ilman, että lop­pu­tu­los oli­si kär­si­nyt mil­lään tavalla.

Temo­sen elo­ku­vien tyy­li on oma­laa­tui­nen sekoi­tus koti­mais­ta TV-draa­maa ja räis­ky­vää ame­rik­ka­lais­hen­kis­tä elo­ku­val­li­suut­ta, jota on tähän asti lei­man­nut epä­ta­sai­suus. Aika jon­ka sain on sel­keäs­ti mie­hen tasa­pai­noi­sin elo­ku­va. Sii­nä mis­sä mie­hen debyyt­tie­lo­ku­va Teit meis­tä kau­niin (2016) rön­syi­li vil­lis­ti tun­nel­mas­ta toi­seen, on mie­hen uusim­mas­sa elo­ku­vas­sa sel­keä ja joh­don­mu­kai­nen kaa­ri. Vaik­ka moni koh­taus oli­si nyt­kin hyö­ty­nyt hie­no­va­rai­sem­mas­ta musii­kin ja kuva­kul­mien käy­tös­tä, on elo­ku­va par­haim­mil­laan var­sin vai­kut­ta­vaa katsottavaa.

Elo­ku­vas­sa paras­ta on sen vil­pit­tö­myys, jota mones­ta kau­pal­li­sem­mas­ta tuo­tan­nos­ta ei löy­dy. Temo­nen on halun­nut tuo­da Jaa­na Kivi­mäen poik­keuk­sel­li­sen tari­nan val­ko­kan­kail­le ja on sii­nä myös onnis­tu­nut. Vikoi­neen­kin elo­ku­vaa on help­po suo­si­tel­la eri­tyi­ses­ti hevos­har­ras­tuk­sen ystäville.

Aika jon­ka sain

Ohjaa­ja: Tuuk­ka Temonen
Pää­osis­sa: Olga Temo­nen, Mic­ke Rej­ström, Sebas­tian Rej­man, Satu Sil­vo, Pil­vi Hämä­läi­nen, Vil­le Myl­ly­rin­ne, Riit­ta Havu­kai­nen, Anu Sini­sa­lo, Inka Kallén, Tom­mi Ero­nen, Har­ri Moi­sio, Tatu Sini­sa­lo, Jont­te Valo­saa­ri, Art­tu Lindeman
Ensi-ilta: 13.3.2020
Kes­to: 1 t 44 min
Arvio: 3/5