“Oli onni, että Suomella oli heikkouksistaan huolimatta riittävän luja hallitus ja ennen kaikkea puolustustahtoinen kansa. Stalin ei päässyt suorittamaan Suomessa suunnittelemiaan sovjetisointia, kammottavia puhdistuksia ja väestön siirtoja ympäri Neuvostoliittoa.”
Noin kirjoittaa joukko talvisodan taustoihin perehtynyttä historian tuntijaa Kanava-lehdessä. Lehti julkaisee asiantuntija-artikkeleita yhteiskuntaelämän eri alueilta.
Kirjoittajien mukaan Neuvostoliiton ja Stalinin tarkoitus oli talvisodan alla ja sen jälkeenkin liittää Suomi Neuvostoliittoon. Mitä se olisi merkinnyt 80 vuotta sitten ja vuotta 1940 seuranneina vuosina? Samaa kuin esimerkiksi Virossa. Rantapohjan alueeltakin olisi ensin viety sivistyneistö, virkakunta, opettajat ja papit kohti Siperian leirejä. Sen jälkeen olisi luultavasti ollut vuorossa talonpojat. Maatilat olisi muutettu kolhooseiksi. Suomessa olisi tälläkin hetkellä nykyistä paljon suurempi venäläisväestö. Suomalaiset yritykset olisi kaapattu valtion haltuun. Suomen nuoret miehet olisivat joutuneet palvelemaan Neuvostoliitton armeijassa. Sananvapautta tai toisinajattelua ei olisi sallittu. Huonojen asioiden lista on loputon.
Talvisodan päättymisestä tulee huomenna kuluneeksi 80 vuotta. Suomen itsenäisyystaistelun muistelu on muutenkin jälleen ajankohtaista, kun seuraa itäisen naapurin kehitystä. Parissakymmenessä vuodessa Venäjä on muuttunut heikosta demokratiasta ensin autoritaariseksi valtioksi ja on mahdollisesti luisumassa kohti totalitarismia.
Suomi selvisi sodistaan raskain uhrauksin itsenäisyytensä säilyttäen ja se merkitsi kansalle tyystin erilaista näkymää tulevaisuuteen kuin se, että yhteiskuntajärjestystä olisi muutettu ja maa olisi miehitetty. Toki vapauden aste oli Suomessa sotien jälkeen erilainen kuin tänä päivänä, mutta maa säilyi kuitenkin demokratiana. Se loi pohjan ennennäkemättömälle hyvinvoinnin kasvulle.