Monen suomalaisen kodin perusvarustukseen kuuluu yhä puuhella. Ennen vanhaan hella lämmitti tuvan ja oli välttämätön lämpimän ruoan valmistuksessa, nykyisin keittiön nurkassa puhkuva hella tuo koteihin hyvää fiilistä, Pia Kuurma tulisijojen kierrätysosia nettisivustonsa kautta minne tahansa Suomeen myyvästä Metsänkylän Navetasta kuvaa.
– Omastakin kodistani löytyy kierrätysosista rakennettu hella, siihen on ihana laittaa talvi-aamuina tuli. Tunnelman lisäksi hella myös kuivaa tehokkaasti liian kosteuden talon sisäilmasta, Kuurma kuvailee.
Kotien tulipesät ovat saaneet viime aikoina hieman huonoa julkisuutta aiheuttamiensa päästöjen vuoksi. Tätä voi vähentää polttamalla hellassa kunnon kokoista tulta ja riittävällä vedolla. Polttoaineen tulisi olla kuivaa, puhdasta puuta. Kierrätysosien käyttö nostaa osaltaan tulisijojen ympäristöystävällisyyttä. Kierrätysosissa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä edullisesta hinnasta eikä ympäristöstä.
– Vanha valu on kauniimpaa. Ennen vanhaan kaikki osat tehtiin hiekkavaluna, se mahdollisti todella kauniita kuvioita, kuviot ovat parhaimmillaan kuin pitsiä, Kuurma tietää.
Korjausrakentajia kiinnostavat lähes kaikki muutkin tulisijan metalliosat, mutta varsinkaan hellojen kannet eivät yleensä jää käsiin. Niitä lähetetään Metsänkylän Navetalta uusille omistajille lähes sitä mukaa kun niitä jostain saadaan. Paistiuunien luukut eivät ole kovin kysyttyjä, koska niitä ei uusiin helloihin enää juuri muurata. Nokiluukut eivät myöskään juuri kierrä, koska ne ovat purkuun menevissä helloissa usein ehtineet jo hyvin huonoon kuntoon.
Useimmat osat menevät korjausrakentajien käyttöön. Kodissa voi olla jo hella valmiina, mutta siitä on voinut jokin osa särkyä eikä varaosaa saa mistään.
– Moni asiakas myös palauttaa vanhan hellansa alkuperäisen kaltaiseen asuun poistamalla vaikkapa 80-luvulla hellaan asennetut metalliosat ja korvaamalla ne vanhoilla.
Korjausrakentajia kiinnostavat myös hellan isot keittolevyt. Isommat levyt voivat särkyä esimerkiksi vettä keitettäessä, jos vettä tulvahtaa kerralla paljon levylle. Pienemmät keittolevyt eivät ota tästä nokkiinsa.
– Kun hellaa käytetään, levyn alapinnassa olevat heltat voivat kulua siihen kuntoon, että levy pitää vaihtaa. Keittolevyt ovat kulutustavaraa, Kuurma kertoo.
Uusiakin hellankansia saa yhä rautakaupasta.
– Aina tarvittavaa osaa ei vain löydy kierrätettynä, silloin on pakko turvautua uuteen.
Kierrätysosistakin rakennettuun hellaan tulee yleensä uusi hellaneduspelti, jos sellaista tarvitaan. Valmiiksi lommoinen eduspelti voisi luoda osaltaan vanhaa tunnelmaa, mutta vanhojen tulisijojen purkajat eivät yleensä ota eduspeltejä talteen. Jos metalliosien kierrättäjä onnistuu vielä löytämään jostain vanhoja kierrätystiiliä, nousee tuvan nurkkaan todella näyttävä tuulahdus menneestä.
Kierrätettynä voi löytää myös ruotsalaistyyppisen, omilla jaloillaan seisovan valurautahellan. Nämä ovat kuitenkin olleet Suomessa harvinaisempia ja niitä myydäänkin enemmän uusina. Peltikuorisen hellan saa joissain tapauksissa sovitettua jopa uuteen keittiökaapistoon, koska sen paloturvaetäisyydet ovat muurattua hellaa pienemmät.
Kierrätysosat ovat usein kurjassa kunnossa. Pintaruostetta voi olla, mutta siitä omatoiminikkari pääsee eroon helposti. Kunnostuksessa tärkeintä on muistaa, että kierrätysosia ei saisi hiekkapuhaltaa.
– Kuviot madaltuvat hiekkapuhalluksessa, eikä osa sitä muutenkaan tarvitse. Pintaruoste irtoaa messinkiharjalla käsin. Myös porakoneisiin sopivia messinki- ja silikoniharjoja voi käyttää.
Soodapuhallustakaan ei kannata kierrätysosalle tehdä, sillä sooda tunkeutuu valuraudan pintaan ja lopputulos on läikikäs. Kun ruosteet on saatu pois, pinnat kuumennetaan ja käsitellään suolattomalla sianihralla. Myös öljypohjaista käsittelyainetta voi käyttää. Osia voi käytön aikana käsitellä uudelleen samalla öljypohjaisella aineella, mutta yleensä se ei ole alkukunnostuksen jälkeen tarpeen. Hellankansi kannattaa käsitellä silloin tällöin uudelleen suolattomalla ihralla.
Osoitteesta www.tiili-info.fi löytää tarvittavat ohjeet hellan tai takan muuraamiseen. Jos muuraamisesta ei ole aiempaa kokemusta, voi liikkeelle lähteä vaikka pönttöuunin muuraamisesta. Valmiina ostettava peltikuori antaa nikkarille paljon anteeksi.
Niitä ovat hyvinkin amatöörit muuranneet. Pönttöuunien kuorissa ei myöskään ole luukkujen reikiä valmiina, joten niihin on helppo istuttaa minkä tahansa kokoiset kierrätysosat. Lopputulosta ei kukaan erota aidosta, vanhasta uunista, Pia Kuurma rohkaisee.
Pönttöuunin osat maksavat reilun tonnin, muurari ottaa työstä noin 1 500 euroa ja alvit päälle. Itse tekemällä uuden tulisijan voi siis saada hyvinkin halvalla.