Oletko illan virkku, joka iltaa kohti piristyy ja on silloin parhaimmillaan? Vai aamutyyppi, joka herää virkeänä heti valmiina päivän koitoksiin? Tai lukeudutko päivätyyppeihin, joille päivä on parasta aikaa?
Karkeasti jaettuna väestöstä voidaan erottaa kolme ryhmää, aamu‑, päivä- ja iltatyypit. Nimensä mukaisesti suorituskyvyn ja vireystilan huippukohta osuu aamutyypeillä aamuun, iltatyypeillä iltaan ja päivätyypeillä näiden välimaastoon. Aiheuttaako kuuluminen johonkin kronoryhmään riskejä terveydelle ja onko sillä vaikutusta liikkumiseen?
TtM, tutkija Laura Nauha tutkii sisäisen vuorokausirytmin merkitystä liikkumiselle ja terveydelle yteistyössä ODL:n liikuntaklinikan ja Oulun yliopiston kanssa. Hän luennoi aiheesta viime viikolla ODL:n hyvinvointikeskuksessa. Luentoa saattoi seurata etäyhteyden kautta myös Haukiputaalla Vesi-Jatulissa, Kiimingin Syke-talolla ja Ylikiimingin asukastuvalla. Tukija yllättyi iloisesti, että aihe herätti kiinnostusta ja keräsi paljon kuulijoita.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että iltatyypeiltä löytyy yhteys vähäiseen liikkumiseen sekä miehillä että naisilla. Miesten kohdalla on yhteys myös pitkään istumisaikaan. Tiedetään, että monet terveysriskit näyttävät kasaantuvan juuri iltatyypeille.
– Tulosten perusteella voidaan sanoa, että kronotyyppi kannattaa huomioida liikkumisen suosituksissa. Myös kansanterveyden näkökulmasta sairauksien ennaltaehkäisemiseksi kronotyypin huomioiminen tärkeää, summaa Laura Nauha.
Hän toivoo, että tutkimus lisäisi ymmärrystä kronotyypin merkittävään rooliin elämässä ja siihen, että ymmärtäisimme paremmin itseämme kuin läheisiämmekin. Etenkin iltatyyppejä tulisi kannustaa liikkumaan.
Yksilön vuorokausirytmin säätelyssä voidaan erotta kolme kelloa: Tärkeimpänä osana vuorokausirytmiä säätelee aivoissa sijaitseva biologinen keskuskello, joka kellottaa elimistön toimintoja hermoyhteyksin ja hormonien avulla. Biologinen kello toimii itsenäisesti, mutta saa tahdistuksen ulkoisesta valosta. Kolmantena tahdittajana toimii sosiaaliset tekijät kuten työ- ja kouluajat ja perheen aikataulut.
– Se, miten ihmisen vuorokausirytmi ajoittuu suhteessa ympäröivän yhteiskunnan noudattaman aikavyöhykkeen mukaiseen kellonaikaan, määrittää ihmisen kronotyypin. Kronotyypin määräytymisessä perimän osuus on arvioitu noin 50-prosenttiseksi, kertoo Laura Nauha.
Tutkimusaihe lähti liikkeelle, kun tiedetään, että tosi monet terveysriskit näyttävät kasaantuvan juuri iltatyypeille. Iltatyypeillä on muita useammin psyykkisiä ja somaattisia oireita ja sairauksia sekä epäterveellisiä elintapoja. Syy tähän on vielä hämärän peitossa.
– Liikuntatutkimuksen näkökulmasta mielenkiintoinen kysymys olikin, liikkuvatko iltatyypit vähemmän kuin päivä- ja aamutyypit. Jonkin verran tutkimusaineistoa löytyy siitä, että iltatyypit liikkuvat vähemmän ja istuvat enemmän, mutta suurta väestötutkimusta aiheesta objektiivisella mittarilla ei ole tehty.
Liikkumisen ja istumisen mittaaminen aiemmissa tutkimuksissa on tehty kyselyiden avulla. Tavoitteena oli nyt tutkia sisäisen vuorokausirytmin ja fyysisen aktiivisuuden ja istumiskäyttäytymisen yhteyttä keski-iässä.
Aineistona oli Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n aineisto, ja siitä 46-vuotiaiden kohorttilaisten seurantatutkimuksen aineisto. Tutkimukseen osallistui 2239 miestä ja 2917 naista eli yhteensä 5156 henkilöä.
Osanottajien aktiivisuus mitattiin Polar Active ‑mittarilla 14 vuorokauden ajan. Tuloksista analysoitiin jokaisen osanottajan aktiivisuuden vuorokausikertymän (METmin/vrk) keskiarvo vuorokaudessa. Istumiseen käytetyn ajan keskiarvo (min/vrk) myös laskettiin jokaiselle osanottajalle.
Osanottajien kronotyyppi selvitettiin lyhennetyllä MEQ-kyselyllä, joka on luotettavaksi havaittu menetelmä isoissa väestötutkimuksissa. Osanottajat jaettiin aamu‑, päivä- ja iltatyyppeihin. Osanottajista 6% oli iltatyyppejä sekä miehistä että naisista. Aamutyyppien osuus oli naisista hieman suurempi (42%) kuin miehista (39%). Päivätyyppejä puolestaan oli naisista (52%) hieman vähemmän kuin miehistä (55%).
Tiedetään, että ihmisen kronotyyppi lapsuudessa on yleisimmin aamutyyppi. Nuoruudessa kronotyyppi kääntyy puolestaan enemmän iltatyypin suuntaan. Aikuisuudessa kronotyyppi pysyy lähes saman, mutta iän karttuessa kronotyyppi kääntyy kohti aamutyyppiä. Aamutyypeistä naisten osuus on suurempi kuin miesten, mutta ero tasaantuu iän karttuessa noin keski-iässä.
Tutkimuksessaan Laura Nauha jakoi osanottajat kolmeen yhtä suureen ryhmään vuorokauden aktiivisuuskertymän mukaan. Osanottajat luokiteltiin Vähän liikkuviin, Keskitason liikkujiin ja Paljon liikkuviin. Ilmeni, että vähän liikkuvissa iltatyyppien osuus on suurempi kuin paljon liikkuvissa. Myös naisten ja miesten välillä on eroja.
Tarkemmissa analyyseissä oli huomioitava myös sekoittavat tekijät, joiden myös tiedetään olevan merkitsevästi yhteydessä liikkumiseen: mm. tupakointi, alkoholi, painoindeksi, vyötärönympärys ja työn fyysisyys.
Kronotyyppi vaikutti liikkumisen määrään ja istumisaikaan vielä sen jälkeenkin, kun sekoittavat tekijät oli huomioitu. Tutkimuksen mukaan aamutyypit liikkuivat merkitsevästi enemmän kuin iltatyypit. Lisäksi aamutyypin miehet istuivat merkitsevästi vähemmän kuin iltatyypin miehet. Naisten kohdalla ei yhteys ollut enää sekoittavien tekijöiden huomioimisen jälkeen selkeä.
Tutkimukseen “Illan virkku, aamun torkku – Onko sisäisellä vuorkausirytmillä merkitystä liikkumiselle ja terveydelle” on saatu rahoitusta Opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja Juho Vainion säätiöstä.