Haukiputaan kirjastossa keskiviikon kirjailijana viime viikolla oli Anja Heinonen esitellen 2019 ilmestynyttä Matkalla-runokirjaansa. Nimensä mukaan 152 sivuinen kirja kertoo kirjailijan omia tuntemuksia ja kokemuksia eletystä elämästä. Elämän matkasta, jossa on ollut tapahtumien ja tunteiden kirjo tuskasta ja epätoivosta rauhaan, iloon, Jumalan johdatukseen ja asioiden hyväksymisen semmoisina kuin ne ovat elämään tulleet.
Tunteiden ilmaiseminen kirjoittamalla tuli Anjan elämään jo lapsena. Toki ei ihan hyväksytyssä muodossa.
– Meillä oli kotona Muhoksella seinissä pinkopahvit, ja kun sain kynän käteeni, aloin kirjoitella seinään, mikä oli tietenkin luvaton asia. Myöhemmässä vaiheessa kirjoittelin käytettyihin kirjekuoriin. Sitten kirjoitin myös vihkoon. Vuonna 1993 tulivat ensimmäiset oikeat runoni aviomieheni sairastuttua vakavasti.
Alussa kirjoittaminen oli terapeuttista. Luonto, ihmissuhteet ja kipeät asiat piirtyivät paperille.
– Tunteet, ajatukset ja kokemukset oli helpompi purkaa paperille kuin puhua. Se oli puhdistava kokemus.
Kun runoja alkoi syntyä, Anja halusi tietää lisää kirjoittamisesta.
– Kävin kirjoittajakursseilla Vihannissa ja Kellonkartanossa. Ne olivat antoisia ja niin syntyi uusia runoja. Kaiken kaikkiaan minulla oli 400 kirjoittamaani runoa muovikassissa. Entinen työkaverini ja pitkäaikainen ystäväni Tyyne Petäjäjärvi kannusti minua ja puhtaaksikirjoitti runoni. Julkaiseminen tuntui kuitenkin utopistiselta ajatukselta.
Muutamia runoja julkaistiin lehdissä ja kun Anjan runot tulivat tunnetuiksi, häntä pyydettiin esittämään runojaan. Niitä esitettiin myös muissa runotilaisuuksissa. Anjaa jännitti olla esillä. Ystävien kannustus kuitenkin antoi rohkeutta. Usko Jumalan johdatukseen antoi voimaa.
– Muutama vuosi sitten kaaduin ja loukkasin käteni niin, että ainoa, mitä sillä saattoi tehdä oli piirtäminen. Olin saanut tyttäreltäni lahjaksi värit ja hän innosti minua piirtämään. Silloin en vielä tiennyt, että niille olisi julkaisukelpoista käyttöä.
Kun vihdoin viimein Anja rohkeni Tyynen avulla toteuttaa unelmaansa kirjasta, kuvilla oli julkaisussa käyttöä. Omakustanteen teknisestä toteuttamisesta vastasi Tyyne.
Runokirjan valmistuminen oli Anjalle iso yllätys, jossa on ollut makustelemista. Kirjoja on painettu 120 kappaletta ja vain muutama on enää jäljellä. Sen lisäksi kirja on lainattavissa Haukiputaan kirjastossa.
-Kansikuva ja muut kirjan kuvat ovat piirtämiäni. Yllättävää, että niille oli näin käyttöä. Yllätyksenä tulivat myös monet mielenkiintoiset kohtaamiset kirjaa lukeneiden kanssa. Juttutuokiot ovat olleet myös minulle antoisia.
Kirjoittajaohjaaja Pirkko Böhm-Sallamo kommentoi kirjaa muun muassa näin: tunsin runojasi lukiessani sieluni puhdistumista, hoitavaa kosketusta, kohtaamisen yhteyttä, sielun sisaruutta.
Anja Heinonen rohkaisee jokaista kirjoittamaan tunteensa, kipunsa ja kokemuksensa paperille.
– Se on yksi keino selkiyttää ja käsitellä niitä. Ihan sama lukeeko niitä kukaan, mutta siitä on apua.
Elää sielu auki tummien pilvien kanssa
huikaisevassa valokylvyssä.
Uskaltaa näkyä elämän kaikissa väreissä.
Antaa äänensä kuulua tietäen:
minulla on sanottavaa.
Katsoa silmiin rakkautta.
Tyyntyä rauhassa.
Meitä kannetaan.
Että olisin kuin posliininukke
pinta rypytön ja koskematon.
Mitä elämää se sellainen on,
joka ei jälkiä jätä ja
rosoja pintaan?
Eikö reissussa rähjäänny ja elämä hio
kuin koskien pauhina kiven
pinnasta sammalta riipii.
Sisältä päin se iho hengittää vaikka
elämä rosoista pintaa toi.
Anja Heinonen: Matkalla-runokirjasta