Eipä ole uutinen, että kuntien ja valtion rahat eivät tunnu riittävän mihinkään ja aina on synkät näkymät edessä. Oulun kaupungin konsultilta tilaama talouden selvitys säästöesityksineen vetää vakavaksi. 120 kohdan lista ja 54 miljoonan euron leikkausesitykset edellyttävät juustohöyläämistä kauttaaltaan, mutta kirveellekin on töitä.
Positiivista rivien välissä on, että Oulun elinvoima on vertailussa valtakunnan parhaita. ongelmat ovat enemmän tulo- kuin menopuolella. Toivoa on?
Säästöehdotusten toteuttaminen merkinnee sitä, että verot ja maksut nousevat ja ”ilmaisista” palveluista luovutaan. Selvää on, että lakisääteiset tehtävät pitää hoitaa, mutta monista kädenojennuksista – lisistä ja avustuksita on luovuttava. Nämä ovat kakusta varsin pieniä menoeriä, mutta niiden merkitys voi olla kylä- ja yksilötasolla elämää suurempaa. Supistukset, jotka kohdistuvat alueiden ihmisten omaehtoisen toiminnan tukemiseen ja nuorten toimintaan, voivat olla arvattua laajemmat.
Päättäjät joutuvat tekemään arvovalintoja. Laki ei velvoita Oulua esimerkiksi hakemaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, mutta nähtävästi on katsottu, että hanke tuo niin paljon positiivisia vaikutuksia, että siihen satsataan isosti koko vuosikymmenen ajan. Selvityksessä ei mainita tätä suurhanketta sanallakaan.
Kuntalaisen perspektiivistä on vaikea nähdä talouden ja tulevaisuuden koko kuvaa, se onkin päättäjien tehtävä. Kylillä on puhuttu eniten tulevista mahdollisista yt-neuvotteluista ja irtisanomisista, esityksistä ateriaedun poistamiseksi ja koulujen lakkauttamisista. Sykkeli-kaupunkipyörät ihmetyttävät, kun samaan aikaan laita-alueilla kärvistellään aurausten kanssa.
Päättäjiä syytetään usein nurkkakuntaisuudesta ja kotiin päin vetämisestä. Totta on, että iso kuva pitää nähdä, mutta jos vaaleilla valittu päättäjä ei saisi ajaa oman alueensa ja äänestäjilleen tärkeitä asioita, mitä virkaa koko edustuksellisella demokratialla silloin olisi?
auli.haapala(at)rantapohja.fi