Runo yhdis­tää koke­muk­set, muis­tot ja tunteet

Hau­ki­pu­taal­ta kotoi­sin ole­va Annii­na Hol­ma-Suu­ta­ri, 44 on jul­kais­sut runo­kir­jan Mus­tat lin­nut. Kysees­sä on hänen ensim­mäi­nen jul­kais­tu runo­kir­jan­sa, mut­ta runo­ja hän on kir­joit­ta­nut pari­kymp­pi­ses­tä läh­tien. Kan­sien väliin on vali­koi­tu­nut teks­te­jä 24 vuo­den ajalta.

Sysäyk­sen runo­jen kir­joit­ta­mi­seen Annii­na Hol­ma-Suu­ta­ri sai pari­kymp­pi­se­nä, kun hän huo­ma­si pys­ty­vän­sä runo­jen avul­la kuvai­le­maan asioi­ta niin, että kyke­ni samal­la tun­te­maan eri­lai­sia asioi­hin ja tapah­tu­miin liit­ty­viä tun­tei­ta, joi­ta oli muu­ten han­ka­la tavoit­taa itsessään.

– Myös tun­teet, joil­le oli vai­kea löy­tää seli­tys­tä, löy­si­vät paik­kan­sa sano­jen kyt­key­tyes­sä toi­siin­sa runois­sa, kuvai­lee Holma-Suutari.

Runo­jen kir­joit­ta­mi­nen on hänel­le kei­no yhdis­tää koke­muk­sia, muis­to­ja ja tun­tei­ta toi­siin­sa. Kuin koo­ta pala­pe­liä elä­män tapah­tu­mis­ta, niin hyvis­tä kuin vai­keis­ta ja haas­ta­vis­ta­kin. Se on myös oman mie­len tut­ki­mis­ta ja syväluotaamista.

– Jos­kus jär­jet­tö­mil­tä tai höl­möil­tä tun­tu­vat rat­kai­sut elä­mäs­sä löy­tä­vät syyn, kun niis­tä kir­joit­taa runon. Runo­jen avul­la voi kul­kea mie­les­sään tie­dos­ta­mat­to­man ja tie­toi­sen välil­lä; joko runo­ja lukien tai nii­tä kirjoittaen.

Runo aut­taa ymmärtämään

Annii­na Hol­ma-Suu­ta­ri toi­voo, että toi­nen ihmi­nen voi löy­tää hänen runois­taan kos­ke­tus­pin­taa omaan elä­mään­sä, ehkä vain yhdes­tä lausees­ta, ehkä koko runosta.

– Vaik­ka meil­lä kai­kil­la on oma ainut­laa­tui­nen elä­män­pol­kum­me, niin runon syn­nyt­tä­mien tun­tei­den kaut­ta voim­me ymmär­tää toi­siam­me ja koke­muk­siam­me paremmin.

Annii­na Hol­ma-Suu­ta­ri on tykän­nyt lukea pal­jon sii­tä läh­tien, kun hän oppi lap­se­na luke­maan mum­mu­lan nave­tas­sa rehusä­kin kyl­jes­tä. Yksi mer­ki­tyk­sel­li­sim­mis­tä kir­jois­ta on hänen 8‑vuotispäivänä mum­mul­ta ja papal­ta lah­jak­si saa­ma Kaa­ri­na Hela­ki­san toi­mit­ta­ma ja Jori Svär­din kuvit­ta­ma Pik­ku Pega­sos, joka sisäl­tää 400 lastenrunoa.

Jos­sain vai­hees­sa hän alkoi kir­joit­taa omia teks­te­jä. Käy­tös­sä oli isän työ­pai­kal­ta saa­tu van­ha kir­joi­tus­ko­ne. Myös päi­vä­kir­jaa hän piti vuosikausia.

Annii­na Hol­ma-Suu­ta­ri asuu nykyi­sin Oulus­sa. Runo­jen kir­joit­ta­mi­sen lisäk­si hän kir­joit­taa muun­kin­lai­sia teks­te­jä, piir­tää, maa­laa ja tyk­kää liik­kua luon­nos­sa. Hän lukee vaih­te­le­vas­ti monen­lais­ta kir­jal­li­suut­ta; elä­mä­ker­to­ja, muis­tel­mia, runo­teok­sia, kuin myös satu­ja ja kuvakirjoja.

Luon­to näkyy hänen runois­saan väkevästi.

– Luon­to on minul­le äärim­mäi­sen tär­keä, jopa ammat­ti­ni­kin liit­tyy luon­toon, ker­too Hol­ma-Suu­ta­ri, joka on bio­lo­gi. Toh­to­rik­si hän väit­te­li eläin­fy­sio­lo­gian alal­la vuon­na 2014 Oulun yliopistossa.

– Tosi­aan­kin, väi­tös­kir­ja­ni on ensim­mäi­nen jul­kai­su­ni, sitä ei pas­saa unoh­taa, huo­maa Holma-Suutari.

 

Varon likaa­mas­ta sinua puh­das pyyhe,

kos­ke­mas­ta sinuun kir­kas lasi,

varon sinua valkoinen

kesän­tuok­sui­nen lakana.

Varon sinua läpi­kuul­ta­va jää,

varon pai­na­mas­ta jäl­keä­ni sinuun

tal­ven hoh­ta­va lumi,

rik­ko­mas­ta sinua kau­nis kuura.

Varon sär­ke­mäs­tä sinua kristalli,

varon hajot­ta­mas­ta sinua järjestys,

varon varo­mis­ta­ni,

sinua, elä­mä, varon.

Annii­na Holma-Suutari,

Mus­tat linnut

(Media­pin­ta, 2019)