Jokai­nen päi­vä on aar­re – 50-vuo­tias tie­tää rajallisuutensa

“Mer­vi Myl­ly­mä­ki yrit­tää elää päi­vän ker­ral­laan ja naut­tia jokai­ses­ta het­kes­tä. Hyvä arki on tär­ke­ää. Tule­vai­suut­ta ei tule aja­tel­leek­si sen syväl­li­sem­min täs­sä elä­män­vai­hees­sa.” Näin sanoi hau­ki­pu­taa­lai­nen Mer­vi Myl­ly­mä­ki kym­me­nen vuot­ta sit­ten Ran­ta­poh­jan Narau­ta neli­kymp­pi­nen ‑jut­tusar­jan haastattelussa.

50-vuo­tias Myl­ly­mä­ki näyt­tää huo­neen­tau­lu­aan, jos­sa lukee: “Älä unoh­da mikä aar­re jokai­nen päi­vä on”.

– Vii­si­kymp­pi­se­nä tie­dos­taa entis­tä parem­min, ettei mikään ole itses­tään­sel­vää. Elä­mäs­sä voi tapah­tua mitä vain.

Ajan rajal­li­suus on tut­tua myös Myl­ly­mäen työs­sä opettajana.

– Joka päi­vä on mie­les­sä, kuin­ka tär­ke­ää työ­tä tekee. Kun eka­luok­ka­lai­nen aloit­taa kou­lu­tai­pa­leen­sa, on hänel­le sii­tä jää­vä tun­ne kau­as­kan­toi­nen. Sii­nä vai­hees­sa kai­kil­la koh­taa­mi­sil­la on hir­vit­tä­vän suu­ri mer­ki­tys. Oppi­las­ryh­mät ovat iso­ja, joten toki sii­nä jou­tuu koh­taa­maan oman riittämättömyytensä.

Jokai­sel­la opet­ta­jal­la on oma tapa teh­dä työn­sä. Kaik­ki tuo­vat työyh­tei­söön omat vah­vuu­ten­sa. Myl­ly­mäel­le eri­tyi­sen tär­ke­ää on yhteis­työ niin työ­ka­ve­rei­den kuin oppi­lai­den van­hem­pien­kin kanssa.

– On tun­nis­tet­ta­va kun­kin per­heen arvo­maa­il­ma. Kehi­tys­kes­kus­te­lut ovat mer­kit­tä­viä het­kiä yhteys­työn kan­nal­ta. Se on vain lyhyt aika, jon­ka lap­si on tääl­lä kou­lus­sa, joten on tär­ke­ää että van­hem­mat ovat opet­ta­jan kans­sa samal­la puolella.

Myl­ly­mä­ki koros­taa las­ten ja van­hem­pien sitout­ta­mis­ta asioihin.

– Olem­me juu­ri puhu­neet kir­jal­li­suus­diplo­mis­ta. On oleel­lis­ta, että van­hem­mat ovat koto­na muka­na kan­nus­ta­mas­sa las­ta luke­maan. Näin on min­kä tahan­sa muun­kin sovi­tun asian kas­sa. Kun asia lai­te­taan pape­ril­le ja sii­hen sitou­du­taan, hom­ma toimii.

Työ­paik­ka lähel­le kotia

Kym­me­nen vuot­ta sit­ten Myl­ly­mä­ki työs­ken­te­li luo­kan­opet­ta­ja­na Iin Hami­nan kou­lus­sa. Nyt kou­lu on vaih­tu­nut Par­ku­mäen kaut­ta Martinniemeen.

– Mei­dän kaik­ki vii­si las­tam­me ovat käy­neet Mar­tin­nie­men kou­lua. Nyt nuo­rim­mai­nen­kin on siir­ty­nyt Län­si­tuu­len kou­luun, mut­ta minä jat­kan lähikoulussamme.

Työ­paik­ka on työ­mat­kan­sa­kin puo­les­ta ihan­teel­li­nen, sil­lä Myl­ly­mäet ovat asu­neet vuo­des­ta 2001 läh­tien Mar­tin­nie­men Lai­ta­ka­ris­sa lähes sata­vuo­ti­aas­sa isos­sa talossa.

– Tämä on aivan iha­na, rau­hal­li­nen kult­tuu­riym­pä­ris­tö. Aivan oudot­kin ihmi­set saat­ta­vat pii­pah­taa muis­te­le­mas­sa enti­siä aiko­ja ja ker­to­mas­sa tari­noi­ta täs­tä talos­ta. Se on hienoa.

Työ­tä, lepoa ja vapaa-aikaa

Voi­maa jak­sa­mi­seen Myl­ly­mä­ki ammen­taa tai­tees­ta, musii­kis­ta, ystä­vis­tä, luon­nos­ta ja liik­ku­mi­ses­ta. Näi­tä kaik­kia hän yhdis­ti myös 50-vuo­tis­juh­liin­sa 26.2. Juh­lat aloi­tet­tiin hiih­tä­mäl­lä juh­la­mat­ka Anna­lan­kan­kaal­la. Sen jäl­keen siir­ryt­tiin kotiin, jos­sa vie­rai­ta odot­ti ruo­ka ja koko pöy­dän kokoi­nen hiih­to­maas­tok­si teh­ty täytekakku.

– Kak­kua koris­ti­vat las­ten piir­tä­mät lami­noi­dut hiih­tä­jä­hah­mot. Ne ovat nyt minun aarteitani.

Vii­si­kymp­pi­sen elä­mä ei ole aivan yhtä hek­tis­tä kuin kym­me­nen vuot­ta aiem­min, jol­loin per­heen lap­set oli­vat 2–11-vuotiaita.

– Vii­si­kymp­pi­se­nä voi olla kii­tol­li­sin mie­lin. Tämä on iha­na elä­män­vai­he. Ter­veys on tär­keä asia. Kaik­ki lap­set asu­vat vie­lä koto­na, joten hei­dän kaut­taan elä­mään tulee uusia ulottuvuuksia.

Mer­vi Myl­ly­mä­ki toi­voo, että saa elää jat­kos­sa­kin mie­le­käs­tä elä­mää. Tämä pitää sisäl­lään myös sen, että on osat­ta­va hal­li­ta media­tul­vaa ja huo­leh­dit­ta­va itsestään.

– Pitää muis­taa, että työ, lepo ja vapaa-aika pysy­vät tasa­pai­nos­sa. Maa­il­mas­sa tapah­tuu niin pal­jon, että täy­tyy teh­dä valin­taa ja osa­ta suh­teut­taa asioi­ta. Aika kui­ten­kin näyt­tää, mitä elä­mä tuo tullessaan.

Vuon­na 1969 Suomessa

• Syn­tyi 65 902 lasta.

• Ilmes­tyi Ran­ta­poh­jan kol­me ensim­mäis­tä numeroa.

• Tele­vi­sios­sa alkoi­vat koevärilähetykset.

• Suo­men val­tion viras­tois­sa siir­ryt­tyiin ympä­ri­vuo­ti­ses­ti vii­si­päi­väi­seen työviikkoon.

• Hyväk­syt­tiin laki pel­lon käy­tön rajoit­ta­mi­ses­ta eli pel­to­jen paketoinnista.

• Soit­to­lis­to­jen kär­jes­sä oli­vat Kris­tia­nin Vapaa­päi­vä, Tapa­ni Kan­san Ei itke­tä lau­an­tai­na ja Mark­ku Aron Käyn uudel­leen eiliseen.

• Kes­kio­luen myyn­ti vapau­tui, mut­ta esi­mer­kik­si Yli-Iin ja Yli­kii­min­gin kun­nis­sa ei sitä sallittu.

• Hau­ki­pu­taa­lai­nen Eero Tapio pai­ni maa­il­man kärjessä.

• Ensim­mäi­nen Hiki­hiih­to hiih­det­tiin Ylikiimingissä.

• Kii­min­gin kun­nan Jää­lin­ky­län raken­nus­kaa­van laa­ti­mi­nen aloitettiin.