Elo­ku­va: Siir­ty­mä sar­ja­ku­vis­ta val­ko­kan­kail­le ei käy­nyt Fin­ger­po­ris­sa helposti

Pert­ti Jar­lan hul­vat­to­mia Fin­ger­po­ri-strip­pe­jä on saa­tu lukea sano­ma­leh­tien sivuil­ta jo rei­lun vuo­si­kym­me­nen. Nyt Hei­mo Vesa, Kra­pu­la-Päi­vi, Rivo Riit­ta ja kump­pa­nit näh­dään myös val­ko­kan­kail­la elä­vien näyt­te­li­jöi­den esittämänä.

Idea on kiis­tat­ta var­sin eri­koi­nen. Sano­ma­leh­ti­strip­pien huu­mo­ri perus­tuu pit­käl­ti sana­leik­kei­hin, kak­sois­mer­ki­tyk­siin ja puu­jal­ka­vit­sei­hin, joi­ta on han­ka­la kuvi­tel­la elo­ku­van muo­toon. Aiem­min Fin­ger­po­ria on sovi­tet­tu kui­ten­kin myös teat­te­ri­la­voil­le, joten ensim­mäis­tä ker­taa loik­kaus­ta medias­ta toi­seen ei olla teke­mäs­sä. Elo­ku­van ohjaa­ja Mik­ko Kou­ki ker­too, että läh­de­ai­neis­ton kun­nioit­ta­mi­nen vaa­ti teki­jöil­tä tasa­pai­not­te­lua. Kou­ki käsi­kir­joit­ti elo­ku­van yhdes­sä Pert­ti Jar­lan sekä Pet­ja Läh­teen kanssa.

– Pää­tim­me, että elo­ku­vas­sa täy­tyy olla muka­na muu­ta­mat klas­sik­ko­vit­sit, jot­ka ihmi­set tun­nis­ta­vat. Ne ovat muka­na pait­si Fin­ger­po­rin ystä­vil­le, myös sik­si, että osa kat­so­jis­ta kuu­lee ne luul­ta­vas­ti ensim­mäis­tä ker­taa. Sen lisäk­si elo­ku­vas­sa on toki myös ihan uusia, elo­ku­vaan sopi­via vit­se­jä. Fin­ger­po­rin huu­mo­rin mie­les­tä­ni aika moni­puo­lis­ta, Kou­ki perustelee.

Elo­ku­va koos­tuu peri­aat­tees­sa nel­jäs­tä eril­li­ses­tä tari­nas­ta, jois­ta jokai­nen raken­tuu yhden hah­mon ympä­ril­le. Kari Vää­nä­sen esit­tä­mä kun­nan­joh­ta­ja Home­lius yrit­tää saa­da vai­mon­sa takai­sin hank­ki­mal­la puo­lu­eel­taan tun­nus­tuk­sen. Hei­mo Vesan (Sant­tu Kar­vo­nen) elä­mä menee sekai­sin, kun anop­pi saa­puu kylään. Kra­pu­la-Päi­vi (Pir­jo Lon­ka) ja Rivo Riit­ta (Jen­ni Kokan­der) etsi­vät kum­pi­kin omal­la tahol­laan rak­kaut­ta elä­mään­sä. Elo­ku­van yhte­nä pää­osa­ne­sit­tä­jä­nä näh­tä­vä Kari Vää­nä­nen ker­too yllät­ty­neen­sä, miten Fin­ger­po­ri yli­pään­sä toi­mi elokuvana.

– Mie­les­tä­ni elo­ku­vaan oli kui­ten­kin löy­det­ty hir­veän hyvä kehys­ker­to­mus, joi­den yhtei­se­nä tee­ma­na rak­kau­den kai­puu. Se sitoo tari­nat hyvin yhteen, Vää­nä­nen kuvailee.

Näyt­te­li­jä ja ohjaa­ja ovat yhtä miel­tä sii­tä, että toi­miak­seen kome­dia on teh­tä­vä tosis­saan. Vaik­ka Fin­ger­po­ri oli­si ken­ties tar­jon­nut mah­dol­li­suu­den Putous-tyyp­pi­sel­le sket­si­huu­mo­ril­le, sel­lai­seen ei täs­sä elo­ku­vas­sa pyritty.

– Pää­tim­me, että emme ryh­dy naa­maa vään­te­le­mään, Mik­ko Kou­ki toteaa.

Vaik­ka elo­ku­van hah­mot ovat sar­ja­ku­vien ruu­duil­ta, myös nii­hin pyrit­tiin löy­tä­mään empaat­ti­nen lähes­ty­mis­ta­pa. Kari Vää­nen näki tämän hel­pok­si, sil­lä myös sar­ja­ku­vis­ta hah­mois­ta välit­tyy tie­tyn­lai­nen traagisuus.

– Fin­ger­po­rin hah­mot ovat stri­peis­sä­kin vähän sur­kei­ta tapauk­sia. Elo­ku­vas­sa käsi­tel­lään tätä mie­les­tä­ni hyvin läm­pi­mäl­lä taval­la. Home­lius­kaan ei ole mis­sään tapauk­ses­sa paha tai ilkeä ihmi­nen, vaan ennem­min rauk­ka par­ka, joka rea­goi ongel­maan kuten moni polii­tik­ko tai bis­nes­mies rea­goi, Vää­nä­nen pohtii.

Miten koko­nai­suus sit­ten toi­mii? Ottaen huo­mioon, miten vai­kea hyp­päys lyhyis­tä sar­ja­ku­va­stri­peis­tä pit­kään elo­ku­vaan on, saa­vat teki­jät olla tyy­ty­väi­siä jo sii­hen, että lop­pu­tu­los on näin­kin eheä. Sil­ti se ei pys­ty pake­ne­maan ongelmiaan.

Elo­ku­va muis­tut­taa hiu­kan 1990-luvul­la ilmes­ty­nei­tä van­ho­jen piir­ros­sar­jo­jen näy­tel­mäe­lo­ku­va­ver­sioi­ta, kuten Kivi­set ja Sora­set (The Flints­to­nes, 1994) ja Gérard Depar­dieun täh­dit­tä­mät Aste­rix-elo­ku­vat. Vaik­ka elo­ku­vat yrit­tä­vät par­haan­sa, eivät ne lopul­ta pää­se edes kovin lähel­le alku­pe­räis­teos­ten hen­keä tai viehätystä.

Pel­käs­tään elo­ku­va­na tar­kas­te­lu­na Fin­ger­po­rin suu­rin ongel­ma on se, että se ei ole kome­diak­si kovin haus­ka. Kari Vää­nä­nen ja eteen­kin Aku Hir­vi­nie­mi irrot­ta­vat muu­ta­mat hyvät nau­rut, mut­ta muu­ten elo­ku­va ei tah­do pääs­tä kun­nol­la edes käyn­tiin ennen kuin se koh­ta jo lop­puu. Huu­mo­rin puo­les­ta elo­ku­van paras­ta antia onkin har­mil­li­ses­ti vas­ta lop­pu­teks­tien aika­na soi­va Teflon Brot­her­sin hers­ky­vä Juhan­nus­si­maa ‑kap­pa­le.

Fin­ger­po­ri

Ohjaa­ja: Mik­ko Kouki
Pää­osis­sa: Kari Vää­nä­nen, Jen­ni Kokan­der, Sant­tu Kar­vo­nen, Pir­jo Lon­ka, Aku Hirviniemi
Ensi-ilta: 16.10.2019
Kes­to: 1 t 25 min
Arvio: 2/5