Yle uutisoi alkuviikosta näyttävästi, että suuri osa kansanedustajista pitää koko Suomen pitämistä asuttuna mahdollisena ajatuksena. Moni meistä haja-alueilla asuvista ja toimivista kuuli toiveikkaasti, että “suurin osa”.
Kun Ylen sen omaan kansanedustajille tekemään kyselyyn perustuvaa uutista tutkii tarkemmin, huomaa että uutisen pohjalla olevaan kyselyyn oli vastannut vain 116 kansanedustajaa, joista 84 oli vastannut myönteisesti “ajattelumahdollisuuteen”. Tiedossa on kuitenkin sekin, että pääosa suomalaisista katsoo, että valtion pitää turvata palvelut koko Suomen asuttuna pitämiseksi.
Moni Rantapohjankin lukijoista muistaa 1960- ja 1970-luvun maaltamuuttoaallot, jolloin lähdettiin kaupunkiin, etelään ja suuressa määrin myös Ruotsiin. Moni pääsi ensimmäistä kertaa asuntoon, jossa on sisävessa, jääkaappi ja sähköhella. Ruotsista tultiin näyttämään uutta Volvoa. Heitä ei voi lainkaan syyttää paremman elämän tavoittelusta.
Tällä hetkellä meneillään oleva muuttoliike on jopa suurempaa kuin takavuosikymmeninä ja sitä tapahtuu tilanteessa, jossa maan syntyvyys on lähtenyt rankkaan alamäkeen. Näyttää siltä, että väki pakkautuu yhä enemmän etelään tehtyään pienen pysähdyksen maakuntakaupungissa kuten Oulussa.
Valtion ja kuntien päättäjien on turha näytellä viatonta tähän kehitykseen ja selitellä asiaa kansainvälisenä kehityksenä. Valtion palvelut ja työpaikat on viety ajat sitten alueilta keskuskaupungin keskusvirastoon tai jopa kauemmas – verkkoon. Kuntaliitosten myötä työpaikkoja ja elinmahdollisuuksia on alueilla entisestään vähennetty ja palveluja heikennetty.
Jos tavoitteena on asuttaa vähenevät suomalaiset kerrostaloihin etelään ratojen varsiin, se olisi reilusti myönnettävä. Tai sitten olisi tosissaan valittava toinen suunta ja toimittava niin, että elinmahdollisuudet paranevat myös hajanaisemmilla alueilla.
Kukaan tuskin kuvittelee, että Suomen korpimaita olisi syytä alkaa asuttaa, mutta nykyisen kehityksen vastavirtaan olisi mahdollista käydä ottamalla rohkeasti käyttöön vanha kunnon termi ja käytäntö eli aluepolitiikka.