Tänään on Yrittäjän päivä ja se on hyvä juttu. Huomatkaa, että kyseessä ei ole suuryritysten päivä. Esimerkiksi Postin viimeaikaisille toimille ei ehkä löytyisikään laajasti halua liputtaa.
Suuryritykset ovat ilman muuta tärkeitä työllistäjiä ja ne antavat työtä pienemmilleen, mutta Suomen uudet työpaikat ovat kyllä syntyneet tällä vuosituhannella pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Moni meistä tuppaa unohtamaan, että esimerkiksi sosiaali- ja eläketurvan vaatimat varat syntyvät työstä, jota tehdään yrityksissä. Ja ilman yrityksiä ei olisi työtä.
Suomessa on lähes 300 000 yritystä, joista suurin osa on mikroyrityksiä, jotka työllistävät alle 10 henkilöä. Lukumäärästä laskien suuryrityksiä on yritysten määrästä vain 0,2 prosenttia. Pienet ja keskisuuret yritykset tuottavat yli puolet yritysten kokonaisliikevaihdosta.
Omasta halusta tai joskus myös pakosta moni on ryhtynyt yksinyrittäjäksi viime vuosien aikana. Tässä on yksi syy työllisyydenkin paranemiseen Suomessa. Itse asiassa suurin osa esimerkiksi yrittäjäjärjestöjen jäsenistä on yksinyrittäjiä. Heitä on aivan turha kadehtia. Yrittäjyys antaa tiettyä vapautta, mutta pakottaa myös vastuuseen monin tavoin. Tulotasokaan ei usein ole sellainen, miksi moni sen kuvittelee. Tämän vuoden yksinyrittäjäkyselyssä noin puolet vastanneista ilmoitti ansaitsevansa alle 2 000 euroa kuukaudessa.
Moni yksinyrittäjä olisi halukas palkkaamaan ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän vähentääkseen omaa työtaakkaansa, mutta kynnys on monelle liian korkea. Paljonko pitäisi saada lisää liikevaihtoa tänä vuonna ja vielä tulevinakin vuosina, että palkkaaminen kannattaisi?
Tuoreella hallituksella on kovat työllisyystavoitteet. Nähtäväksi jää, missä määrin työllistämisresurssit jäävät jauhautumaan valtion rattaisiin ja kuinka suuri osa niistä tohditaan osoittaa sinne, missä olisi odotettavissa aitoa tekemistä ja kasvua eli yrityksiin.