Toi­mit­ta­jal­ta: Mis­tä nyt tuulee?

Ran­ta­poh­jan toi­mi­tuk­seen tuli tois­sa vii­kol­la jut­tu­vink­ke­jä, joi­den mukaan tuu­li­voi­mayh­tiö Tuu­liWat­ti Oy oli­si myy­ty Sak­saan. Siis­pä jut­tua teke­mään. Yhtiön omal­ta net­ti­si­vul­ta löy­tyi­kin hel­pos­ti tie­do­te, jon­ka mukaan kak­si sen omis­ta­maa tuu­li­puis­toa oli myy­ty, ei suin­kaan koko yhtiö­tä. Tuo­hon tie­don­haun help­pous sit­ten päät­tyi­kin. Tuu­li­puis­tot myy­nyt Tuu­liWat­ti ja ne osta­nut sak­sa­lai­nen pää­oma­si­joit­ta­ja Aqui­la Capi­tal oli­vat sopi­neet, ettei­vät he ker­ro omis­ta­jaa vaih­ta­nei­den tuu­li­puis­to­jen sijain­tia tarkemmin.

Tuu­li­puis­to­jen omis­ta­ja­vaih­dok­set ovat aivan taval­li­sia, eikä niis­sä ole mitään kum­mal­lis­ta. Voi myös aja­tel­la, ettei ole mitään väliä, kuka tuu­li­puis­ton omis­taa. Tär­kein­tä on, että omis­ta­ja hoi­taa vel­voit­teen­sa asian­mu­kai­ses­ti. Se, ettei kau­pan koh­tei­na ollei­den tuu­li­puis­to­jen nimiä tai sijain­te­ja ker­rot­tu jul­ki­suu­teen oli kui­ten­kin perin omi­tuis­ta. Moi­ses­ta salai­lus­ta tulee 70–80-lukulainen olo. Vaik­kei mitään lai­ton­ta tai päi­vän­va­loa kes­tä­mä­tön­tä oli­si tapah­tu­nut­kaan, herät­tää salai­lu aina epäluuloja.

Iis­sä käyn­nis­sä ole­vas­sa “tuu­li­voi­ma­so­das­sa” on yhte­nä asee­na käy­tet­ty Tuu­liWat­ti Oy:n koti­mai­suut­ta. Samal­la kun on pelo­tel­tu kau­hus­ke­naa­rioil­la, kuin­ka ulko­mai­set tuu­li­voi­mayh­tiöt jät­tä­vät vel­voit­teen­sa hoi­ta­mat­ta, on kehut­tu, kuin­ka hie­nos­ti St1 Oy:n ja S‑ryhmään kuu­lu­va S‑Voima Oy:n omis­ta­ma yhtiö hoi­taa asian­sa. Ei ole var­mas­ti syy­tä pelä­tä, ettei­kö Olha­van tuu­li­puis­ton ole­tet­tu uusi­kin omis­ta­ja vel­voit­tei­taan hoi­tai­si. Kan­sa­lai­sil­la on kui­ten­kin oikeus tie­tää, kuka iiläis­met­sään osit­tain yhteis­kun­nan tuel­la raken­ne­tut tuu­li­voi­ma­lat omistaa.