Kiiminkijoesta viime viikonvaihteessa ja tämän viikon alussa otetuista näytteistä on löytynyt sinilevää. ELY-keskuksen leväkukintarekisterissä ei ole aikaisempia tallennuksia sinilevästä Kiiminkijoessa.
Tänä vuonna ELY-keskukseen on tullut Rantapohjan alueen jokivesistä levänäytteitä Nuorittajoen Kalliosta 7.8. ja Kiiminkijoen Vesalasta kahdesta paikasta 24.8. ja 26.8. Runttikosken ja Aittokosken väliseltä alueelta. Kaikissa näytteissä valtalajina oli vyyhtimäinen Anabaena flos-aquae sinilevä, joka on yleisin vedenkukan muodostaja.
Iso Olvasjärvessä havaittiin 16.8. koekalastuksen yhteydessä sinileväkukinta, jossa valtalajina oli Anabaena flos-aquae sinilevä 22.8. rannalta ja järven keskeltä otettujen levänäytteiden mukaan. Sinilevää oli koko järven alueella, eniten pohjoisrannalla.
ELY-keskus neuvoo suhtautumaan runsaisiin sinileväesiintymiin varauksella; etenkään lasten tai lemmikki- ja kotieläinten ei pidä antaa uida epämiellyttävän näköisessä leväpitoisessa vedessä, eikä sitä pidä käyttää talous‑, pesu- tai löylyvetenä, eikä hyötykasvien kasteluvetenä.
Sinileväesiintymät ovat järvissä yleisempiä kuin jokivesissä, koska virtaava vesi hankaloittaa levien elämää. Jokien lajisto koostuukin pääasiassa pii- ja viherlevistä, jotka pystyvät kiinnittymään pohjaan. Jokien suvantopaikoissa elää runsaammin leviä, jotka ovat kulkeutuneet yläjuoksulta sijaitsevista järvistä. Suvannoissa ja hitaasti virtaavassa vedessä voi esiintyä sinileväkukintoja.
Sinileviä on luontaisesti kaikissa vesissä. Ne ovat luonnollinen osa vesiekosysteemin perustuottajayhteisöä. Levälajien runsaussuhteet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Sinileviä tavataan runsaimmin lämpimän veden aikaan, tyypillisesti elo-syyskuussa. Runsastuessaan sinilevät samentavat vettä ja heikentävät näkösyvyyttä muistuttaen runsaimmillaan paksua maalia tai hernerokkaa.