Tämän kesän loma tuli pidettyä hyvissä ajoin. Pörhälsin kesälaitumelle jo ennen koululaisia ja palasin näppäimille heinäkuun alussa. Loma oli onnistunut ja lomailmatkin kesän parhaat.
Reissatessa tuli huomattua, että kesäkuu ei ole matkailusesonkia. Aina sanotaan, että Suomi on kiinni heinäkuussa, mutta kyllä se monin paikoin on kiinni kesäkuussakin. Monen pienemmän pitäjän museo tai nähtävyys oli avoinna hyvin supistetusti, joko vain viikonloppuna tai pari arkipäivää loppuviikosta. Asia on tietysti ymmärrettävä, sillä nämä pienemmät kohteet ovat usein pienen yhdistyksen pyörittämiä. Kesätyöntekijöitä palkataan vain sesonkiajaksi, jolloin matkailijoita varmasti liikkuu, eli heinäkuuksi.
Luonnonnähtävyydet ovat sentään enimmäkseen saavutettavissa joka päivä. Kesäloman paras nähtävyys olikin Askolan hiidenkirnut. Sekä miehelläni että minulla oli lapsuudesta samantapainen muistikuva vaikuttavan syvästä kuopasta, jonka pohjalla oli kivi. Askolassa näitä kuoppia onkin sitten useampia, ja vaikuttavia olivat edelleen.
Askolan hiidenkirnuilla auton saa aika lähelle parkkiin ja kalliorinteitä pitkin voi kulkea portaita kaiteista kiinni pitäen. Osa portaista oli sen verran rapistuneita, että pisti miettimään, miten niiden käy, jos ei rahaa kunnossapitoon ole. Ilmeni, että paikan hoidosta vastaa Askola-Seura ry talkoovoimin ja pääsymaksutuloilla. Alueen portilla on pieni lipas, johon tuon pääsymaksun voi laittaa. Sattumoisin taskunpohjalla sattui tuo pieni summa olemaan. Toki maksupisteessä oli myös tilinumero, johon maksun olisi voinut suorittaa jälkikäteen, mutta olisikohan tuota tullut kuitenkaan tehtyä.
Toivottavasti hiidenkirnuille ja vastaaville luonnon arvokkaille taideteoksille riittää jatkossakin rahoitusta ja innokkaita kunnossapitäjiä.