Kenel­le kel­lot soi­vat Heik­ki Vää­nä­sen tapuleissa

Aikai­sem­min kuu­kau­den kult­tuu­ri­koh­de­ju­tus­sa­ni käsit­te­lin Yli­kii­min­gin van­haa kirk­koa ja tapu­lin­ra­ken­ta­ja Heik­ki Vää­näs­tä. Täs­sä jutus­sa on tar­koi­tus tar­kem­min tar­kas­tel­la Hei­kin teke­miä tapu­lei­ta ja kirk­ko­ja­kin sekä laa­jem­min tapu­lei­den his­to­ri­aa­kin. Vää­nä­sen­kin tapu­leis­sa on kol­me ker­ros­ta. Ensim­mäi­ses­sä ker­rok­ses­sa oli läpi­käy­tä­vä yleen­sä tiel­tä kirk­ko­tar­haan ja toi­ses­sa ker­rok­ses­sa soi­vat kel­lot, joi­ta on kah­des­ta kol­meen­kin kap­pa­let­ta. Kol­mas ker­ros muo­dos­tuu kah­dek­san­kul­mai­ses­ta lan­ter­tii­nio­sas­ta, joka päät­tyy vii­ri­tan­koon. Näin esim. Hau­ki­pu­taan v. 1751 ja Kem­pe­leen kir­kon v. 1769 val­mis­tu­neis­sa tapuleissakin.

Heik­ki ( 1724–1789 ) oli syn­tyi­sin Yli­kii­min­gin Karah­kas­ta, jos­sa hän oli Vää­nä­ses­sä isän­tä­nä kuo­le­maan­sa saak­ka. Hänen tie­de­tään raken­ta­neen 13 tapu­lia ja yhdes­tä kah­teen kirk­koa­kin. Tapu­lei­den raken­ta­mi­sen tär­keä­nä läh­tö­koh­ta­na on ollut eri­lais­ten sal­vos­ten kehit­ty­mi­nen. Tapu­leis­sa käy­te­tyt lama­sal­vok­set syn­tyi­vät jo myö­häi­sel­lä rautakaudella.

1600- luvun pit­kä­kir­kois­sa on mones­sa ollut län­si­puo­lel­la tor­ni, kuten esim. Hau­ki­pu­taan ensim­mäi­ses­sä 1640- luvun alus­sa raken­ne­tus­sa kir­kos­sa tai Kem­pe­leen v.1691 val­mis­tu­nees­sa kir­kos­sa. Näis­sä ei ole kui­ten­kaan kel­lot soi­neet, vaan kum­mas­sa­kin kir­kos­sa on ollut eril­li­set tapulit.

Kem­pe­leen ensim­mäi­nen tapu­li raken­net­tiin 1690- luvul­la ja puret­tiin vas­ta v. 1825. Hau­ki­pu­taan kir­kon län­si­pään edus­tal­la oli eril­li­nen kel­lo­ta­pu­li, joka kel­loi­neen paloi sala­man iskus­ta v. 1700. Sen jäl­keen pai­kal­la on ilmei­ses­ti ollut jokin yksin­ker­tai­nen puk­ki­ta­pu­li, jol­lai­sia ensim­mäi­set tapu­lit ovat usein olleetkin.

Ensim­mäi­set nykyi­sen kal­tai­set tapu­lit syn­tyi­vät 1600- luvun lopul­la. Samoi­hin aikoi­hin raken­net­tiin myös ensim­mäi­set ris­ti­kir­kot, jot­ka tyy­lil­tään edus­ti­vat barok­kia tai myöhäisrenessanssia.

Tapu­leis­sa voi­daan erot­taa kol­me pää­tyyp­piä; län­si­suo­ma­lai­nen, poh­ja­lai­nen ja itä­suo­ma­lai­nen tyyp­pi. Län­si­suo­ma­lai­sis­sa ja hämä­läi­sis­sä tapu­leis­sa on usein kak­si ker­ros­ta, kun poh­joi­sen tapu­lit puo­les­taan nouse­vat kor­keal­le kolmikerroksisina.

Meil­lä tapu­lit on raken­net­tu puus­ta. Ete­län tapu­leis­sa on ensim­mäi­nen ker­ros saat­ta­nut olla kives­tä­kin raken­net­tu, kuten esim. Mas­kun 1670 tai Pie­tar­saa­ren 1766 raken­ne­tus­sa tapulissa.

Vää­nä­sen 3 kerrosta

Ensim­mäi­nen ker­ros muo­dos­tuu tuke­vas­ta hir­si­ke­hi­kos­ta, jon­ka pääl­le on nos­tet­tu vinot­tain pys­tyyn tuke­vat hir­ret. Näi­den varaan on sit­ten raken­net­tu kehik­ko kel­lo­ja var­ten. Toi­sen ja kol­man­nen ker­rok­sen sei­nät ovat pää­sään­töi­ses­ti lau­ta­ra­ken­tei­set. Vää­nä­sen tapu­lit ovat kes­tä­neet ajan myrs­ky­jä vas­taan, kos­ka ne ovat heti alus­ta läh­tien olleet tuke­va­ra­ken­tei­sia. Tapu­lin on pitä­nyt myös kes­tää ras­kaat kirkonkellotkin.

Tapu­lei­den väreis­sä on pää­sään­töi­ses­ti suo­sit­tu kel­tais­ta, val­kois­ta ja punais­ta, mut­ta myös moni­vä­ri­siä tapu­lei­ta löy­tyy. Tapu­lien väri­tys on vaih­del­lut vuo­si­sa­to­jen saa­tos­sa. Hau­ki­pu­taan tapu­li oli ensi vai­hees­sa ter­vat­tu, sit­ten maa­lat­tu puna­mul­lal­la ja lopuk­si kel­tai­sel­la vii­mei­sim­män kor­jauk­sen yhtey­des­sä v. 2009. Tätä ennen tapu­lin kel­lo-osan ja

lan­ter­tii­nin sei­nät oli maa­lat­tu sini­sel­lä, min­kä moni saat­taa vie­lä muistaakin.

Hyvin har­voin tapu­lei­den ulko­sei­nis­sä tai ovis­sa on maa­lauk­sia. Eri­koi­suu­te­na kan­nat­taa mai­ni­ta Vää­nä­sen tapu­li Pudas­jär­vel­lä, jos­sa lie­nee ainoat tun­ne­tut Mikael Top­pe­liuk­sen ulko­maa­lauk­set. Top­pe­lius suo­rit­ti maa­lauk­sen vuo­si­na 1765–66. Tapu­li val­mis­tui v. 1761 ja se lau­doi­tet­tiin v.1764 sen jäl­keen, kun hir­si­ker­rok­set oli­vat ehti­neet las­keu­tua. Vää­nä­sen poh­joi­sim­mat tapu­lit löy­ty­vät Rova­nie­mel­tä ja Kemi­jär­vel­tä. Rova­nie­men tapu­lia ei tosin enää ole. Kemi­jär­ven kirk­ko kuten Rova­nie­men­kin, tuhou­tui Lapin sodas­sa lop­pusyk­syl­lä 1944, mut­ta etääm­pä­nä sijain­nut tapu­li sääs­tyi. Renes­sans­si­tyy­li­sen tapu­lin Vää­nä­nen raken­si v. 1774.

Heik­ki raken­si ja kor­jai­li kirkkojakin

Pait­si tapu­lei­ta, niin Vää­nä­sen tie­de­tään raken­ta­neen aina­kin yhden kir­kon, nimit­täin Uta­jär­ven kir­kon vuon­na 1762 ja myös sen tapu­lin kak­si vuot­ta myö­hem­min. Uta­jär­ven kirk­ko on myös nii­tä har­vo­ja län­si­tor­nil­li­sia pit­kä­kirk­ko­ja, joi­ta on säi­ly­nyt näi­hin päi­viin saak­ka vain 11 kappaletta.

Vää­näs­tä pide­tään myös Kui­va­nie­men vuo­si­na 1761–1762 val­mis­tu­neen van­han kir­kon ja v.1775 val­mis­tu­neen kel­lo­ta­pu­lin raken­ta­ja­na. Vää­nä­sen kel­lo­ta­pu­lia ei enää ole, vaan nykyi­sen kir­kon län­si­pääs­sä sijait­se­van tapu­lin on raken­ta­nut Juho Elli­lä v.1878.

Tapu­lit ovat olleet sala­mo­jen suo­sios­sa. Niin­pä Iin van­han v. 1695 raken­ne­tun kir­kon tapu­liin iski sala­ma Pert­tu­lin­päi­vä­nä 23.8.1942. Sekä tapu­li että kirk­ko paloi­vat. Vain kiviai­ta jäi. Kirk­ko­tar­has­sa voi vie­lä erot­taa jäl­jel­le jää­neis­sä män­nyis­sä toi­sen puo­len pala­neen nilalle.

Hai­luo­don van­han kir­kon palo alkoi tapu­lis­ta. Syt­ty­mis­syys­tä on kier­tä­nyt monen­moi­sia tari­noi­ta. Ker­ro­taan sala­man iske­neen kirk­kaal­ta tai­vaal­ta­kin. Toden­nä­köi­sin syy lie­nee vahin­ko, sil­lä ker­ro­taan tapu­lis­sa olleen kak­si ter­va­tyn­ny­riä, jois­ta oli­si vuo­ta­nut jon­kin ver­ran ter­vaa lat­tial­le. Sit­ten vain kyte­vä nat­sa ja asia on sil­lä roi­hu. Kir­kon ja tapu­lin paa­nut­han oli pari vuot­ta aikai­sem­min ter­vat­tu. Kirk­ko oli aikoi­naan Suo­men van­hin pit­kä­kirk­kom­me, vuo­del­ta 1620. Tapu­lin Vää­nä­nen raken­si vuon­na 1760.

Vää­nä­nen suo­rit­ti raken­ta­mi­sen ohes­sa myös mm. kirk­ko­jen kor­jauk­sia. Muhok­sen kir­kon hän kor­ja­si v. 1774 sekä Kem­pe­leen van­han kir­kon vuo­si­na 1775–1783 ja 1784–1786 . Nyt Kem­pe­leen kir­kos­sa on jäl­leen menos­sa iso korjausvaihe.

Heik­ki Väänänen

Yli­kii­min­ki ( 1724–1789 )

Raken­ta­nut 13 tapu­lia ja yhden kirkon

Jäl­jel­lä vielä:

Hau­ki­pu­taan kir­kon kellotapuli

Pudas­jär­ven kir­kon kellotapuli

Uta­jär­ven kir­kon kellotapuli

Sii­ka­joen kir­kon kellotapuli

Kem­pe­leen kir­kon kellotapuli

Simon kir­kon kellotapuli

Kemi­jär­ven kir­kon kellotapuli

Yli­kii­min­gin kir­kon kel­lo­ta­pu­lin alakerta

Uta­jär­ven kirkko

Läh­tei­tä: Pudas­jär­ven seu­ra­kun­nan his­to­ria, Jou­ko Vah­to­la 1981; Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan his­to­ria, Jou­ko Vah­to­la 1980; Suo­men kir­kot, Kem­pe­leen kirk­ko, Lars Pet­ters­son, Heik­ki Hyvö­nen, 1991; Kirk­ko­jem­me van­hat tapu­lit, Saka­ri Salo­kan­gas 1967; Vää­näs­ten var­si­teil­tä; Vää­nä­set Poh­jois-Poh­jan­maa­ta asut­ta­mas­sa, Asser Vää­nä­nen, 2000; Poh­jois-Suo­ma­lai­sia kirk­ko­ja , Kari Hol­ma 2017; Akva­rel­lit ja valo­ku­vat, Kari Holma.