Lehdet, internet-sivut sekä erilaiset sosiaalisen median palvelut täyttyvät näinä päivinä iloisista kuvista. Niissä esiintyy peruskoulusta, lukiosta ja ammatti- tai muista oppilaitoksista valmistuneita nuoria, joilla on elämä edessään.
Onneksi olkoon, syytä hymyyn onkin. Takana on vuosien ponnistelu oppiarvon, ylioppilastodistuksen tai ammatin hankkimiseksi. Monella on edessään ensimmäisen vakituisemman työpaikan hankinta. Moni ylioppilaaksi valmistunut on jo käynyt ensimmäisissä yliopiston pääsykokeissaan ja haaveilee opiskelusta suunnittelemalleen alalle.
Toivottavasti mahdollisimman moni nuorista on saanut myös jonkinlaisen kesätyön. Moni huomaa jälkeenpäin, että tärkeintä kesätyössä ei loppujen lopuksi ollutkaan palkka, jota siitä maksettiin, vaan työelämän kokemukset ja sosiaaliset suhteet aikuisten maailmaan, joita työpaikalla syntyi.
Läheskään kaikki eivät pääse haluamaansa opiskelupaikkaan ensimmäisellä yrittämällä, työpaikkaa tai edes kesätyöpaikkaa ei välttämättä löydy heti, mutta useimmiten sitkeä yrittäminen palkitaan aina lopulta. Jos haaveista ei tule totta välittömästi, niin ehkäpä sitten joskus myöhemmin.
Työelämän epävarmuudesta kertovat kuitenkin esimerkiksi Stora Enson päätökset Oulun paperitehtaansa suhteen. Yhtiö investoi tehtaaseen kyllä suuria summia, mutta samalla jää työttömäksi satoja ihmisiä. Osa heistä asuu Rantapohjan alueella. Paperi- samoin kuin sellutehdasta on pidetty pomminvarmana ja hyväpalkkaisena työpaikkana, johon on jonotettu töihin. Nyt monelta työntekijältä vetäistään matto alta.
Kaiken kaikkiaan oppilaitoksista valmistuneilla on kuitenkin paljon paremmat työllistymismahdollisuudet kuin muutama vuosi sitten. Monella alalla on Suomessa suorastaan työvoimapula. Usein lopullinen ammatti ja vakituisempi työ löytyy vasta vuosien kuluttua valmistumisesta.