Ison sau­kon ruo­ka­het­ki Haapajärvellä

Hau­ki­pu­taa­lai­nen Paa­vo Har­ju kuu­li sun­nun­tai­kä­ve­lyl­lään Haa­pa­jär­ven ran­ta­mai­se­mis­sa kum­mal­li­sen posauk­sen ja alkoi kat­sel­la ympä­ril­leen. Hän havait­si käve­ly­tien vie­rel­tä läh­te­vän Haa­pao­jan suul­la todel­la suu­ri­ko­koi­sen sau­kon, jol­la oli kala suus­saan. Har­ju olet­taa, että saa­lis­ka­la oli ruutana.

– Menin hil­jaa kat­so­maan lähem­mäs, mut­ta sauk­ko sukel­si, enkä saa­nut heti kuvaa. Se nousi jään pin­nal­le kau­em­pa­na, jol­loin sai kuvat­tua noin minuu­tin kes­tä­neen ruokailuhetken.

Har­jun mukaan kysees­sä oli koo­kas sauk­kou­ros, eikä hän muis­ta kos­kaan näh­neen­sä mois­ta vöt­kä­let­tä, vaik­ka on mökil­lään Ranuan ja Posion väli­mai­se­mis­sa seu­rail­lut pal­jon­kin sauk­ko­jen elämää.

– Veik­kaan että kysei­nen yksi­lö oli rei­lus­ti­kin noin 80–90 sent­ti­nen. En ole kuul­lut, että tääl­lä päin sauk­ko­ja oli­si pal­jon­kaan, mut­ta kai tuo Kii­min­ki­jo­ki voi vetää nii­tä tänne.

Sauk­ko (Lut­ra lut­ra) on nää­täe­läin, joka on sopeu­tu­nut vesie­lä­mään erin­omai­ses­ti. Sil­lä on veden­pi­tä­vä turk­ki, vir­ta­vii­vai­nen ruu­mis ja jalois­sa uima­rä­py­lät. Sau­kon pää ja hän­tä ovat lit­teäh­köt. Sukel­taes­saan sauk­ko sul­kee sie­rai­met ja kor­van­sa. Pituut­ta sau­kol­la on 50–100 cm ja pai­noa 3–15 kg. Sauk­ko on vähä­lu­kui­nen riis­tae­läin, joka on rau­hoi­tet­tu. Laji on levit­täy­ty­nyt uudel­leen ete­läs­sä, län­nes­sä ja poh­joi­ses­sa alueil­le, joil­ta se oli aiem­min hävin­nyt. (Läh­de Riistakolmiot.fi)