Tiistaina saatiin kuulla hyviä uutisia suomalaisten nuorten tilanteesta. Kolmen eri ministeriön tiedottamana kerrottiin, että työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä on laskenut merkittävästi.
Vuonna 2015 tällaisten nuorten osuus 20–24-vuotiaista oli noin 15 prosenttis. Viime vuonna osuus oli laskenut Tilastokeskuksen mukaan 11,8 prosenttiin.
Erityisesti miesten tilanne oli parantunut. Vuonna 2015 ikäryhmään kuuluvista miehistä 16,6 prosenttia ei ollut töissä tai koulutuksessa. Prosenttiluku on nyt 11,7.
Nähtävästi parantunut työllisyyskehitys on ollut suurin tekijä tilanteen muuttumiseen. Työ on parasta syrjäytymisen ehkäisyä.
Voi olla, että nyky-yhteiskunnassa on melko helppo asettautua tilanteeseen, jossa elämä ja toimeentulo on rakennettu erilaisten yhteiskunnan tukien varaan. Mahdollisesti vanhemmat sponsoroivat eloa vaikkapa tarjoamalla asunnon nuorelle aikuiselleen.
Voi olla, että lausuma “kyllä tekevälle aina töitä riittää” ei pidä enää nykyään paikkaansa. Toisaalta on vaikea uskoa, että jopa toistakymmentä prosenttia nuoristamme olisi kyvyttömiä työhön tai opintoihin.
Tällaisista ikävistä prosenttiluvuista lukiessa tulee mieleen kysymys siitä, missä määrin meistä jokainen on vastuussa omasta elämästään. Onko niin, että liian monet nuoret aikuiset eivät enää välitä omasta tulevaisuudestaan ja elämästään. On turha valittaa, jos ei itse ole valmis edes yrittämään.
Juuri nyt olisikin aika erityisesti peruskoulunsa päättävien yrittää, kun yhteishaku oppilaitoksiin on alkanut. Jokaisessa perheessä tehdään tietenkin päätöksiä omista lähtökohdista, mutta tiedossa on sekin, että nuoren ajautuminen syrjäytyneisyyteen alkaa helposti siitä, että jätetään hakematta tai ei päästä peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Ja kun töitäkään ei tahdo löytyä, niin joutenolosta tulee liian helposti pysyvä olotila.
Pekka Keväjärvi