Juu­ret ja kel­lo­lai­suus säi­ly­vät aina

Hau­ki­pu­taan Kel­los­ta kotoi­sin ole­va Ulla Piis­pa­nen, o.s. Anna­la (s. 1963) muis­te­taan Kel­lon kan­te­le­tyt­tö­nä. Yli­op­pi­laak­si hän pää­si Hau­ki­pu­taan lukios­ta, val­mis­tui musii­kin mais­te­rik­si Sibe­lius-Aka­te­mias­ta ja musii­kis­ta tuli hänen ammattiuransa.

– Musiik­ki oli muka­va har­ras­tus, mut­ta en osan­nut kuvi­tel­la, että sii­tä voi­si tul­la ammat­ti, tote­aa Piispanen.

Nuo­re­na hän haa­vei­li ennem­min­kin luo­kan­opet­ta­jan amma­tis­ta, tosin sekin täyt­tyi musii­kin kautta.

Piis­pa­nen opis­ke­li kan­san­musii­kin osas­tol­la pää­ai­nee­na kan­te­le. Hän syven­tyi var­hai­siän musiik­ki­kas­va­tuk­seen, mikä vei­kin täy­sin mukanaan.

– Sain heti val­mis­tu­mi­sen jäl­keen musiik­ki­lei­kin ja kan­te­leen­soi­ton leh­to­rin toi­men Espoon musiik­kio­pis­tos­ta ja toi­min siel­lä 20 vuot­ta. Jätin vii­me vuon­na työ­paik­ka­ni ja jäin free­lance­rik­si. Toi­min nyt kou­lut­ta­ja­na ja luen­noin var­hai­siän musiik­ki­kas­va­tuk­ses­ta Suo­mes­sa ja ulko­mail­la, ker­too Piispanen.

Hän on muka­na Euroo­pan musiik­kiop­pi­lai­tos­ten lii­ton kan­sain­vä­li­ses­sä työ­ryh­mäs­sä, jos­sa teh­dään sisäl­tö­jä var­hai­siän musiikkikasvatukseen.

– Asun Hel­sin­gis­sä ja osit­tain Ber­lii­nis­sä, mis­sä ope­tan Suo­mi-kou­lus­sa pie­nil­le suo­men kiel­tä ja kult­tuu­ria lau­laen, loruil­len ja leik­kien, ker­too Piispanen.

Lisäk­si hän tekee las­ten­musiik­kia, sävel­tää, lau­laa ja kon­ser­toi Sin­fo­niaor­kes­te­rien kans­sa ja pie­nem­mis­sä kokoon­pa­nois­sa. Hän on sävel­tä­nyt kan­te­le­kap­pa­lei­ta ja lau­lu­ja ope­tus­käyt­töön, kon­sert­tei­hin ja jul­kai­su­ja varten.

– Minul­le tär­ke­ää on, että kap­pa­leet ovat sopi­via lap­sil­le ja nii­tä voi­daan käyt­tää myös peda­go­gi­ses­ti oppi­tun­neil­la, kuvai­lee Piispanen.

Las­ten­kon­ser­tin solis­ti­na Oulussa

Ulla Piis­pa­nen esiin­tyy lau­an­tai­na 9.2. Oulu Sin­fo­nian las­ten­kon­ser­tin Aave pyyk­ki­na­rul­la solis­ti­na. Oulun kon­sert­ti on samal­la Tapio­la Sin­fo­niet­tan Aave Pyyk­ki­na­rul­la ‑äänit­teen jul­kai­su­kon­sert­ti. Kon­sert­ti Oulun Made­to­jan salis­sa alkaa kel­lo 15.

Ulla Piis­pa­nen (oik.) esiin­tyy solis­ti­na Oulun Sin­fo­nian las­ten­kon­ser­tis­sa Aave pyyk­ki­na­rul­la. Kuvas­sa myös Mat­ti Tegel­man, Tar­ja Luo­ma ja taka­na Józ­sef Háras. Kuva: Timo Klemettinen.

 

Aave Pyyk­ki­na­rul­la ‑kon­ser­tin tari­na perus­tuu Tuu­la Koro­lai­sen runo­kir­jaan Haa­mu­het­ki kul­lan kal­lis. Musiik­ki­sa­tu vie kuu­li­jat ja kat­so­jat elä­myk­siä täyn­nä ole­val­le mie­li­ku­vi­tus­mat­kal­le ympä­ri maa­il­maa. Ulla Piis­pa­nen esit­tää Vil­jaa, joka enon­sa (Mat­ti Tegel­man) valo­ku­va­kir­jaa tut­kies­saan tem­pau­tuu mie­li­ku­vi­tuk­sen ja musii­kin sii­vin mat­kal­le, jol­la koh­taa mitä eris­kum­mal­li­sim­pia hah­mo­ja. Ulla Piis­pa­sen lisäk­si laval­la näh­dään myös Tar­ja Luo­ma (Vil­jan äidin roo­lis­sa) ja Oulun Sin­fo­nian kapel­li­mes­ta­ri Józ­sef Háras.

– Pää­sen käy­mään Kel­los­sa har­mit­ta­van vähän, onnek­si pää­sen nyt kei­kan jäl­keen tapaa­maan van­hem­pia­ni ja suku­lai­sia. Aina kun tulen Kel­loon van­hem­pie­ni luok­se tapaan aina­kin vel­je­ni Jarin per­heen sekä serk­ku­ni Tin­tin ja hänen perheensä.

Koti­seu­dul­ta hän ker­too kai­paa­van­sa aina myös pais­tet­tu­ja mai­vo­ja, lohi­keit­toa ja Oulun kaup­pa­hal­lin lasi­lei­pää eli Sup­pe­rin lei­po­mon hapan­ta ruis­lei­pää, jon­ka pin­taan on pai­net­tu lasil­la ympyrä.

– Lei­piä saa­tam­me kul­jet­taa mat­ka­lau­kul­li­sen Ber­lii­niin asun­tom­me pakas­tee­seen. Olem­me huo­lis­sam­me, saa­ko­han sitä enää kun kaup­pa­hal­li menee remont­tiin, poh­tii Piispanen.

Hän on asu­nut koko aikui­si­kän­sä muu­al­la, sik­si koti­seu­dul­le on aina muka­va tul­la käy­mään. Lap­suu­des­taan hän muis­taa rau­han ja kii­reet­tö­myy­den, mitä on vai­kea löy­tää nykyi­ses­tä elä­män­me­nos­ta. Sil­loin oli aikaa olla luo­va ja kek­siä itse tekemistä.

– Muis­tot ovat läm­pi­mät ja juu­ret vah­vat. Kel­lo­lai­suus pysyy minus­sa aina.
Läm­pi­mäs­ti hän muis­te­lee myös kan­te­le­tyt­tö­jen aikaa. Esiin­ty­mis­ko­ke­mus­ta kart­tui siten jo lap­ses­ta saak­ka ja sai lau­laa, soit­taa ja viet­tää aikaa saman­hen­kis­ten kave­rei­den kanssa.

– Aloi­tim­me Ilo­na Por­man kan­te­le­te­na­vis­sa 70-luvun alus­sa ja esiin­ty­mi­siä oli ympä­ri Suo­mea. Sit­ten jos­sain vai­hees­sa perus­tet­tiin Hau­ki­pu­taan kan­te­le­ty­töt: Anna-Kai­sa Lie­des, Vuok­ko Iso­hoo­ka­na ja minä. Jos­sain vai­hees­sa olim­me Kel­lon kan­te­le­tyt­tö­jä ja muka­na oli­vat myös Outi Meri­läi­nen, Pir­jo Bovel­lan ja Mar­ja Iso­hoo­ka­na. Vuo­kon kans­sa keik­kail­tiin 80-luvun alku­puo­lel­le, muis­te­lee Ulla Piis­pa­nen ja lisää:

– Olen todel­la kii­tol­li­nen van­hem­mil­leen, että he ovat tuke­neet musiik­ki­har­ras­tuk­ses­sa­ni ja kul­jet­ta­neet vuo­sien var­rel­la tuhan­sia kilo­met­re­jä har­joi­tuk­siin, soit­to­tun­neil­le ja keikoille.

Ulla Piis­pa­sen per­hee­seen kuu­lu­vat avo­puo­li­so Timo Kle­met­ti­nen, jon­ka kans­sa hän tekee yhdes­sä las­ten­musiik­kia ja kon­sert­te­ja. Molem­pien lap­set ovat jo omillaan.

– Poi­ka­ni Otto opis­ke­lee kult­tuu­ri­tuot­ta­mis­ta ja Hen­ri tuot­ta­mis­ta sävel­lys­tä, molem­mat ovat toi­mi­neet myös ääni­näyt­te­li­jöi­nä lap­ses­ta saak­ka. Hen­ri on muun muas­sa Ryh­mä Haun Vai­nu-koi­ran ääni.

Pojat jul­kai­si­vat tam­mi­kuus­sa bän­din­sä kans­sa toi­sen levyn­sä War­ne­ril­le yhtyeen­sä Pasan kans­sa ja ovat tulos­sa bän­din­sä kans­sa Ouluun kei­kal­le 1.3., ker­too äiti ylpeänä.