Toi­mit­ta­jal­ta: Lii­ku­taan, jos sää ja kau­pun­ki suo

Onnea! Oulu valit­tiin urhei­lu­gaa­las­sa Suo­men liik­ku­vim­mak­si kun­nak­si, joka ”kan­nus­taa asuk­kai­taan aktii­vi­seen ja lii­kun­nal­li­seen elä­män­ta­paan, pyr­kii edis­tä­mään lii­kun­taa ja lii­kun­nal­lis­ta elä­män­ta­paa, lisää­mään yhteis­työ­tä eri toi­mi­joi­den välil­lä ja edis­tä­mään kun­ta­lais­ten liikuntamahdollisuuksia”.

Sel­vää on, että lii­kun­ta edis­tää ter­veyt­tä ja hyvin­voin­tia – onpa kau­pun­ki­stra­te­gi­aan­kin kir­jat­tu, että hyvin­voin­ti kuu­luu kai­kil­le. Kun tar­kas­te­lee kau­pun­gin net­ti­si­vuil­ta lii­kun­ta­pa­let­tia, alkaa aivan hen­gäs­tyt­tää. Pal­jon on tar­jol­la, esi­mer­kik­si yllä­pi­det­tä­viä kent­tiä on Oulun kau­pun­gis­sa viitisenkymmentä.

Yllä­tys lie­nee edel­leen kuusi vuot­ta sit­ten uuden Oulun syn­nyt­tyä myö­tä­jäi­si­nä saa­tu laa­ja alue pal­ve­lu­tar­pei­neen myös lii­kun­nan saral­la. Lai­ta-alueil­la on koet­tu jää­dyn hei­koil­le lähi­lii­kun­ta­paik­ko­jen­kin suh­teen. Asui­na­luei­den ja kun­ta­lais­ten tasa-arvon kan­nal­ta tämä ei ole oikein, sil­lä esi­mer­kik­si luis­te­lu­ken­tät voi­vat olla lähes ainoi­ta pal­ve­lui­ta pie­nem­mil­lä kylillä.

Pai­kois­sa, jois­sa sur­raan kylä­kou­lu­jen lak­kaut­ta­mis­ta, saa­te­taan jou­tua luo­pu­maan myös hoi­de­tuis­ta ken­tis­tä. Tosin avus­tus­ta voi anoa kent­tien hoi­toon, mikä­li aktii­vi­suut­ta ja sitou­tu­mis­ta tal­koo­työ­hön löy­tyy – yhtei­söl­li­syy­den lisää­mis­tä toki tämä­kin. Monil­la kylil­lä kun­ta­lai­set ovat aukais­seet latu­ja kaik­kien käy­tet­tä­vik­si, sii­tä iso kiitos.

Oli­si­ko Suo­men liik­ku­vim­mas­sa kun­nas­sa pai­kal­laan kään­tää huo­mio­ta lai­ta-alueil­le, jois­sa voi­tai­siin nos­taa ensi­töik­si vaik­ka­pa ulko­kent­tien hoitoluokituksia.

Tal­vi­ses­ta lii­kun­nas­ta voi tie­tys­ti naut­tia vaik­ka tar­po­mal­la pit­kin tien­pos­kia super­ve­ri­susi­kuun valos­sa ja ellei ”val­koi­nen kurit­ta­ja”, sank­ka lumi­py­ry,  ole tuk­ki­nut teitä.

Ulkoi­lu­ke­le­jä odo­tel­les­sa lop­pu­ke­ven­nyk­sek­si sopi­nee lai­naus Aaro Hellaakoskea:

”Tie­tä käy­den tien on van­ki. Vapaa on vain umpihanki.”