Perheeseemme otettiin vuoden 2015 tammikuussa Kainuun eläinsuojeluyhdistyksen kautta viisikuukautinen koiranpentu, joka oli joutunut elinsuojeluyhdistyksen hoiviin viiden muun koiran kanssa. Pennut olivat olleet hylättynä, pääasiassa vailla hoitoa muutaman viikon ajan. Löytöhetkellä pennut olivat elossa, mutta todella heikkokuntoisia. Useat pennuista kärsivät terveysongelmista vielä pitkään pelastumisen jälkeen.
Pennut oli salakuljettanut Suomeen osin vaillinaisin paperein nainen, joka oli harrastanut samanlaista toimintaa jo aiemmin. Hän jatkoi tätä toimintaa kissojen kanssa edelleen vuoden 2015 jälkeenkin. Vuoden 2016 keväällä tiedustelin Kajaanin suunnalta, oliko tämän naisen eläinrääkkäystapaus edennyt mitenkään kohti jonkinlaista ratkaisua. Silloin sain tiedon, että se on poliisitutkinnassa ja käräjille eteneminen kestää todennäköisesti pitkään. Sen jälkeen en ole asiasta valitettavasti kuullut, eikä kukaan muukaan tunnu tietävän, saiko nainen tekemisistään tuomiota.
Vaikka hän olisi saanut eläintenpitokiellon tai ‑maahantuontikiellon, ei Suomen eläinsuojeluyhdistyksen mukaan sillä ole mitään merkitystä, sillä viranomaiset eivät pysty valvomaan niitä. Kiellon noudattamista ei saa valvoa kotirauhan piirissä, koska sen rikkomisesta saatava rangaistus on vain sakkoa. On varsin yleistä, että eläinrääkkääjät jatkavat toimintaansa aiempaan tapaan, koska kestää pitkään joutua käräjille, eikä senkään jälkeen tarvitse Suomen lain puitteissa muuttaa käytöstään. Kotirauhan suoja eläinrääkkääjälle on siis voimakkaampi kuin hänen tekemänsä eläinten kaltoinkohtelu.
Eläinsuojeluyhdistysten liitto ajaa parhaillaan eläinsuojelurikoksen maksimirangaistuksen nostamista.