Uusi vuosi pyörähti käyntiin rajun Aapeli-myrskyn saattelemana. Ilmatieteen laitos antoi liikenteeseen erikoisen varoituksen paitsi huonosta ajokelistä myös mahdollisesti lentävistä liikennemerkeistä.
Pyhinä sain pysytellä aika lailla turvassa neljän seinän sisällä vain mieli järkkyen. Katsoin Yle Areenalta uuden Tuntemattoman sotilaan pidennetyn version. Väistämättä heräsi ajatus, että me nuoremmat sukupolvet emme osaa edes kuvitella kaikkia sota-ajan koettelemuksia. Pystyisimmekö sitä kaikkea edes kestämään?
Osaammeko olla tyytyväisiä siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä nyt on? Sanotaan, että Eurooppa ja Suomi etunenässä, ovat maailman tasa-arvoisimpia, vapaimpia ja demokraattisimpia maanosia ja maita.
Presidentti Sauli Niinistö sanoi uudenvuodenpuheessaan, että hänellä on huoli edustuksellisen demokratian rinnalle tulevien suoran ja nopean vaikuttamisen liikkeiden vaaroista. Näiden myötä hävitetään demokratiaan olennaisesti kuuluva taito sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä. Samalla menetetään myös kyky kuunnella ja yrittää ymmärtää muiden mielipiteitä, vaikkei itse niitä hyväksyisikään.
Jotenkin tämä nyt vallitseva ilmapiiri “kaikki nyt heti, varsinkin minulle itselle ja edustamilleni ajatuksille”, sopii hyvin ajan henkeen. Toki epäkohtiin pitää ja saa puuttua. Sanomattakin on myös selvää, lait koskettavat kaikkia.
Jatkuvasta murroksesta ja uhkista huolimatta on katsottava ja luotettava tulevaan. En malta olla laittamatta loppuun Eeva Kilven runoa, johon presidentin uudenvuodenpuhe päättyi — ehkä puolisonsa Jenni Haukion myötävaikutuksella.
”Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät, puolustakaa niitä!”
Auli Haapala