Onneksi en ole joutunut juurikaan tekemisiin julkisen terveydenhuollon kanssa. Jokin aika sitten jouduin. Sujuvuus etenkin puhelinpalvelun osalta oli ala-arvoista.
Kun hyvinvointikeskukseen soittaa, siellä ei vastata puhelimeen, jolloin saa jättää soittopyynnön. Niihin ei henkilöstöpulan vuoksi ehditä soittaa takaisin tuntikausiin. Asiakkaita on liikaa paikan päällä, eivätkä resurssit riitä kaikkeen. Vastikään myös yli-iiläisten ja ylikiiminkiläisten puhelut ohjattiin suoraan Kiimingin hyvinvointikeskukseen. Tuskin se paransi tilannetta, syksyllä minulle nimittäin vastasi Yli-Iin hoitaja, kun Kiimingistä ei kukaan ehtinyt.
Viime päivinä on saanut kuulla tosi monelta kiiminkiläiseltä, jääliläiseltä, ylikiiminkiläiseltä tai yli-iiläiseltä, että ajanvaraus Kiimingin terveyskeskukseen takkuaa pahasti. Puolen yön aikaan pitää olla varaamassa, jos haluaa seuraavalle päivälle kiireellistä aikaa. Silloin voi onnistua, tai sitten ei.
Jos menee Kiimingin hyvinvointikeskukseen, voi siellä joutua olemaan akuuttivastaanoton jonossa viisikin tuntia. Tuskin tällainen tilanne rohkaisee lähtemään kymmenien kilometrien päästä saamaan apua vaivoihinsa, kotona yritetään sinnitellä viimeiseen asti.
Kun kirjoitan tätä, on arkinen aamupäivä. Kiimingin akuuttivastaanotolla on netin mukaan jonossa 21 asiakasta, lasten jonossa kolme. Uusia vuoronumeroita ei enää anneta, vaikkei päivä ole vielä puolessakaan. Keskuksen asiakastyytyväisyyden suhdeluku on tavoitellun 70 sijaan alle 40.
Kiimingin vastaanotolla työskentelee keskimäärin kolme hoitajaa, jotka arvioivat, tarvitseeko asiakas lääkäriä vai ei. Kuinkahan paljon siellä on asiakkaita väsyneinä jonossa? Ja paljonkohan puhelin soi? Onneksi ei tarvitse olla katsomassa.