Toi­mit­ta­jal­ta: Kal­lis­ta jouk­ko­lii­ken­net­tä Yli-Iissä

Eivät yli-iiläi­set muti­se huo­nos­ta jouk­ko­lii­ken­teen tasos­ta tur­haan. Syi­tä löytyy.

Ker­ta­lip­pu Yli-Iis­tä Ouluun mak­saa aikui­sel­le yhteen suun­taan 10,10 euroa, Kii­min­kiin 8,30 euroa. Ymmär­tää­hän sen, että mat­ka kun pite­nee niin hin­ta­kin nousee. Sitä on vai­kea ymmär­tää, että pääs­täk­seen oman kau­pun­gin pal­ve­lui­den ääreen jou­tuu mak­sa­maan itsen­sä kipeäksi.

Kii­min­kiin, jos­sa alu­een hyvin­voin­ti­kes­kus sijait­see, pää­see vain ker­ran aamul­la ja mat­ka kes­tää noin 40 minuut­tia. Ilta­päi­väl­lä on yksi vuo­ro takai­sin Kii­min­gis­tä Yli-Iihin. Kaik­ki muut vuo­rot kier­tä­vät Iin ja Hau­ki­pu­taan kaut­ta ja kes­tä­vät kah­des­ta nel­jään tuntiin.

Lisäk­si Yli-Iis­tä Kii­min­kiin pää­see Onni-pal­ve­lu­lii­ken­teel­lä, joka kul­kee kol­me­na päi­vä­nä vii­kos­ta aamul­la kel­lo 7. Tilauk­ses­ta auto kul­kee toi­sen­kin ker­ran puo­lil­ta­päi­vin Kiiminkiin.

Yli-Iis­tä Ouluun bus­si­mat­ka kes­tää noin kak­si tun­tia ja sisäl­tää aina vaih­don joko Kii­min­gis­sä tai Iis­sä. Oulus­ta ei klo 15.12. läh­te­vän vuo­ron jäl­keen Yli-Iihin pää­se ja vii­kon­lop­pui­sin sin­ne ei lii­ken­nöi yhden yhtä autoa.

Jos kul­ki­joi­ta ei lin­joil­la ole, ei kau­pun­ki halua nii­tä yllä­pi­tää tai vuo­ro­ja lisä­tä. Onko kaik­ki vuo­rot ajet­ta­va isol­la lin­ja-autol­la? Jos kyy­tiin nousee vuo­roa koh­ti noin yhdes­tä seit­se­mään hen­ki­löä, niin eikö pie­nem­pi­kin auto riittäisi?

Yli-Iihin lii­ken­nöi­vien vuo­ro­jen vuo­si­kus­tan­nuk­set ovat noin 127 000 euroa. Yksit­täi­sen mat­kan kus­tan­nuk­set ovat kau­pun­gil­le lin­jas­ta riip­puen 14 euros­ta 21 euroon. Tap­piol­le menee. Paran­nus­ta ei ole luvas­sa vuo­sien 2018–2023 suun­ni­tel­mis­sa. Pai­neet ovat toisaalla.

Kos­ka pal­ve­lu­ja on kar­sit­tu Yli-Iis­tä roh­keal­la kädel­lä, oli­si­ko kau­pun­gin syy­tä tasa-arvois­taa tilan­net­ta edes jouk­ko­lii­ken­net­tä lisää­mäl­lä? Kyläl­lä ei ole pal­ve­lui­ta, eikä nii­den ääreen siel­tä pää­se. Pysyy­kö maa­seu­tu elävänä?