Oululainen Pelkosen Leevi ehdotteli lokakuun alkupuoliskolla, että Rantapohjan nimen kirjoitusasu olisi syytä muuttaa vastaamaan sitä, miten se lausutaan, eli Rantapohojaksi. Ei kuulemma kuulosta siten turhan tärkeältä. Mielenkiintoinen ehdotus.
Paikallislehdet ovat alueellaan ihmisille tärkeitä, uutiset omia ja ihmiset uutisten takana useimmiten ihan tuttuja kulkijoita kylän raitilta. Niinpä lehtien nimet vääntyvät kansan suussa moneen muotoon.
Kyselin jokin aika sitten Rantapohjan lukijoilta, millaisilla lempinimillä lehti heidän keskuudessaan tunnetaan. Ensimmäinen oli Rantapieru, ei hirmuisen kiva, mutta hiukan hymyilytti kuitenkin. Toinen oli Rantapörri, jolla nimellä eräässä perheessä lehteämme on puhuteltu jo usean eri sukupolven ajan. Nimitys elää siinä suvussa yhä edelleen. Kuulostaa mukavalta ja lämpöiseltä, en tosin tiedä, mitä nimitys siinä perheessä mahtaa tarkoittaa. Moni puhuu Rantapohjasta Rantsikkana, joka puolestaan onkin lehden nuortenpalstan nimi.
Omalla kotiseudullani Satakunnan ja Hämeen rajamailla ilmestyi paikallislehti nimeltään Pohjois-Satakunta, joka kansan suussa sai aikanaan nimekseen Pikkusurkee tai Posari. Ei se niin pieni ja surkea ollut, eikä nimitys suussani maistunut mitenkään negatiiviselta, enemmänkin kyse oli hellittelynimestä. Toista alueen paikallislehteä Kankaanpään Seutua nimitettiin lyhyesti vain Seuduksi.
Onko sinulla vielä jokin nimitys Rantapohjalle? Olisi mukava kuulla, millaisia nimityksiä ensi vuonna 50 vuotta täyttävä paikallislehti on lukijoiltaan saanut.