Radiosta tarttui korvaan uutisenpätkä, jossa kerrottiin lasten ja nuorten peloista tehdystä tutkimuksesta. Tuon Vattenfallin tekemän tutkimuksen mukaan 12–16-vuotiaat pelkäävät muun muassa ilmastonmuutosta.
Tutkimus toi elävästi mieleen oman pelkoni lapsuudessani. Muistan, kuinka pelkäsin jääkautta. Pelko tuli joltain koulutunnilta, jossa kerrottiin jään peittäneen alleen laajoja alueita. Jääkauden kerrottiin myös tulevan uudelleen. Luulin siis monet vuodet, että jääkausi tulee yllättäen ja yhtäkkiä niin, että sen alta on mahdotonta pelastautua. Ei tullut mieleenkään, että seuraavaan jääkauteen menee kymmeniä tuhansia vuosia.
Voin siis hyvin eläytyä nykylasten ilmastonmuutospelkoon. Sana ilmastonmuutos vilahtelee uutisissa ja puheissa niin usein, ettei pikkulapsetkaan voi välttyä sen kuulemiselta. Tietoa asioista on kyllä tarjolla yllin kyllin, mutta miten kertoa se lapsille turhaa pelkoa lietsomatta. Vaikka me kaikki voimmekin tehdä jonkinlaisia tekoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ei siitä pidä tulla lasten yöunia häiritsevää peikkoa.
Olisi kiinnostavaa nähdä tutkimustuloksia siitä, mitä lapset ja nuoret pelkäsivät omassa lapsuudessani. Voisi kuvitella, että jääkauden ja ilmastonmuutoksen kaltaiset asiat ovat jonkinasteisen pelon aiheuttajia aina, sillä kaikki iso ja hallitsematon pelottaa. Nyt muut suomalaislasten kokemat pelot liittyvät tuon tutkimuksen mukaan terrorismiin, tuotantoeläinten kohteluun, onnettomuuteen ja vakavaan sairastumisen. Terrorismia tai tuotantoeläinten kohtelua en lapsena osannut pelätä. Tuskinpa edes tiesin, mitä ne ovat.