Juk­ka Taka­lo teki van­han lii­ton albumin

Juk­ka Taka­lo miet­ti uut­ta Vaa­ro­jen lau­lut ‑levy­ään elo­ku­va­na. Pari mah­dol­lis­ta hit­tiä jäi pois albu­mil­ta, kun ne eivät sopi­neet lau­lun­te­ki­jän mie­les­sä ollee­seen tarinaan.

Vii­me kuu­kau­det ovat olleet Juk­ka Taka­lol­le kii­reis­tä aikaa. Taka­lon ensim­mäi­nen romaa­ni Kuo­le­man nimi on Saab 96 jul­kais­tiin kevääl­lä ja pop­pa­rin kesä on kulu­nut Kajak­kior­kes­te­rin kans­sa esiin­tyen ja kuu­det­ta soo­loal­bu­mia valmistellen.

Per­jan­tai­na 24.8. Taka­lo saa naut­tia työn­sä hedel­mis­tä, kun har­taas­ti val­mis­tel­tu Vaa­ro­jen lau­lut jul­kais­taan. Levy oli alun perin tar­koi­tus jul­kais­ta jo aiem­min kesäl­lä, mut­ta sen val­mis­tu­mi­nen vii­väs­tyi Taka­lon ja tuot­ta­ja Pent­ti Amo­ren kun­nian­hi­moi­suu­den vuoksi.

– Tun­nel­maan on sat­sat­tu kovas­ti. Tun­nel­man kaa­ren hah­mot­taa, kun kuun­te­lee sen bii­si- ja levy­ko­ko­nai­suu­te­na. Halut­tiin teh­dä van­han lii­ton albumitaidetta.

Taka­lo ja Amo­re miet­ti­vät levyä teh­des­sään pal­jon elo­ku­va­musiik­kia ja elo­ku­via. Pari mah­dol­lis­ta hit­ti­kap­pa­let­ta jäi pois 12 jou­kos­ta, sil­lä ne eivät sopi­neet tari­naan. Nekin ehkä jul­kais­taan tule­vai­suu­des­sa, Taka­lo lupailee.

“Ärsyt­tää, jos joku päi­vit­tää somes­sa ole­van­sa met­säs­sä “kes­kel­lä ei mitään”, itse koen ole­va­ni siel­lä kes­kel­lä kaikkea.”

Itse­ään haas­ta­mas­sa

Taka­lo ker­too halun­neen­sa kokeil­la omia rajo­jaan lau­lun­kir­joit­ta­ja­na, esi­mer­kik­si levyn aloit­ta­vas­sa Met­sä mei­dän ‑kap­pa­lees­sa hän kul­kee kale­va­lai­ses­ta runo­mi­tas­ta Isä mei­dän ‑rukouk­sen lai­naa­mi­seen. Suul­li­nen peri­mä­tie­to kiin­nos­taa laulajaa.

– Olen tut­ki­nut pal­jon suo­ma­lais­ta kan­san­ru­nout­ta ja myto­lo­gi­aa. Loru­muo­toon kir­joi­te­tut sanat on help­po muis­taa, kos­ka his­to­ri­aa on ennen kir­jat­tu ylös sil­lä tavalla.

Nimi Vaa­ro­jen lau­lut kum­pu­aa levyl­lä pal­jon esil­lä ole­vas­ta met­sis­tä ja reu­na-alueit­ten tari­nois­ta. Taka­lon aja­tuk­se­na on, että van­hois­sa met­sis­sä asuu viisaus.

– Ärsyt­tää, jos joku päi­vit­tää somes­sa ole­van­sa met­säs­sä “kes­kel­lä ei mitään”, itse koen ole­va­ni siel­lä kes­kel­lä kaik­kea, Taka­lo pohdiskelee.

Hän ker­too, että jousi- ja puhal­lin­so­vi­tuk­sis­ta vas­tan­neen Vesa Pis­ton roo­li on ollut tär­keä levyl­le. Pis­to toi mukaan vähän Sibe­lius­ta Helis­maan rin­nal­le, Taka­lo tuumaa.

Kuplet­ti­lau­la­ja esikoiskirjailijana

Vaa­ro­jen lau­lut ‑levy pää­tet­tiin jul­kais­ta uut­ta suo­sio­ta naut­ti­va­na C‑kasettina, vinyy­li­nä sekä suo­ra­tois­to­pal­ve­luis­sa. Ainoas­taan CD-pai­nok­sen teke­mi­nen mie­ti­tyt­ti Taka­loa, mut­ta sen­kin hän päät­ti teh­dä kuun­te­li­joi­den pyynnöstä.

Kevääl­lä jul­kais­tun Kuo­le­man nimi on Saab 96 ‑kir­jan vas­taan­ot­to on ollut todel­la hyvä. Taka­lon koke­muk­sen mukaan vii­me vuo­si­tu­han­nel­la nuo­ruut­taan elä­neet ovat innos­tu­neet sii­tä, nuo­rem­mat ovat löy­tä­neet ajan­ku­vaa ja kir­jas­tois­sa on ollut jono­ja varauksissa.

– Sii­nä on perus­ta­ri­na, jon­ka nuo­ret ihmi­set voi­si­vat olla mis­sä vain poh­joi­ses­sa. Se sijoit­tuu näi­hin mai­se­miin, vaik­ka Hau­ki­pu­das­ta ei nimel­tä mai­ni­ta­kaan, esi­kois­kir­jai­li­ja kuvai­lee ja pal­jas­taa kir­joit­ta­neen­sa tari­naa ensin kuun­nel­man muotoon.

Uudel­ta albu­mil­ta löy­tyy myös kevääl­lä jul­kais­tu lau­lu Tää menee tun­tei­siin. Mut­ta mikä on vii­mek­si men­nyt Taka­lon tunteisiin?

– Tuu­len takia ei pääs­syt moot­to­ri­ve­neel­lä Mar­tin­nie­mes­tä Röyt­tä­roc­kiin. Oli­si ollut aina­kin kak­si kävi­jää enem­män, jos ei oli­si tuul­lut, Taka­lo vas­taa het­ken mietittyään.