Pitkään työn alla ollut uusi eläinsuojelulaki tulee eduskunnan käsittelyyn syksyllä. Uudistamista on kaivattu jo pitkään, sillä edellinen laki on vuodelta 1996. Laki sisältää monta hienoa uudistusta, mutta luonnoksessa on myös kohtia, jotka saavat verenpaineen kohoamaan.
Vasta nyt lakiin lisätään pykälä, joka vaatii eläimille jatkuvan vedensaannin. Vasta nyt säädetään, että olisi kiva, jos esimerkiksi lehmä voisi juoda vettä silloin, kun sitä janottaa. Tämä ei kylläkään koske kaikkia eläimiä, esimerkiksi monia turkiseläimiä.
Parsinavettoja ei edelleenkään kielletä, lehmien jaloittelua kuitenkin lisätään. Tämäkään ei ole voitto, mutta jonkinlainen parannus sentään.
Mustin tai Mirrin omistajalle laki tuo uusia velvoitteita. Lakiluonnos tekisi koiran ja kissan rekisteröimisestä pakollista. Koirille rekisteröintipakko tulisi ensin, kissoille myöhemmin. Tällä uudistuksella pyritään vaikeuttamaan pentutehtailua sekä helpottamaan löytöeläinten palauttamista omistajilleen. Olisihan se upeaa, jos jokaisessa koirassa olisi siru, joka kertoisi omistajan, eikä Facebookin puskaradiot enää niin usein täyttyisi ‘kenen koira meidän pihalla’ — postauksista.
Varmasti suurin osa eläinten omistajista ajattelee silmäteränsä parasta. Kotona tätä kirjoittaessani ikkunasta näkyy ihan onnellisen oloisia lehmiä. Se, että laille on tarvetta kuitenkin tarkoittaa, ettei ihan jokainen mene eläinten hyvinvointi edellä. Suomi on ihmisten hyvinvointia mitatessa maailman hienoin maa, eläinten kohdalla ei niinkään. Elämän laatu riippuu hyvin usein siitä, syntyykö söpöksi pikku koiranpennuksi vai söpöksi pikku ketunpennuksi. Kummatkin koiraeläimiä, toinen vain saa rakkautta ja halauksia, toinen pienen häkin.